Juhannuskuulumisia

Nykyään ei paljoa ehdi koneen näppäimiä kuluttamaan (jos sitä lomalla ehtisi).

Uskolla ja Sisulla alkoi loma viime torstaina ja minullakaan ei olisi kuin kolme päivää töitä ja sitten "rentouttava" loma kutsuu.

Mitenkä teillä on Juhannus sujunut?

Tänään kävimme pesemässä yhden maton ja samalla ongella/eväsretkellä.
Toivo nappasi 850 grammaisen lahnan. Uskon kanssa syöttelimme vain matoja kaloille, sillä yhtään vonkaletta emme saaneet rannalle asti. Sisukin jaksoi onkia, mutta rantavedessä ei kaloja näkynyt.
S-marketin krääsä laatikosta löytyi pieni retkionki. Onki on sopivan kevyt pienelle miehelle ja pituuttakin sillä on noin 2m.

Juhannuksen vietimme vanhempieni mökillä uimassa, grillaamassa ja tietysti kokkoa katsomassa.
 Mökki on lähellä vanhempieni kotia ja varusteltu lähinnä saunomiseen. Vesi tulee kantamalla järvestä ja sähköjä ei ole.
Ukki oli mennyt mökille jo ennakkoon ja pojat halusivat mennä pyörillä. Varuiksi soitin ettei hän olisi soutelemassa. Ukki olikin kiitämässä kotia kohti mehiläisen pistoon hakemaan ensiapua. Allerkiselle ihmiselle                   mehiläisen pisto ei ole mikään leikin asia.

Lapset uivat ja saunoivat. Toivo yritti virvelöidäkin. Rantavedessä oli valtavasti simpukoita, jotka herättivät ihmetystä niin äidissä kuin lapsissa. Omassa lapsuudessani simpukat olivat vastarannalla, eikä niitä ollut niin paljon.

Perheen kanssa vietetyn rauhallisen;) päivän vastapainoksi, illaksi kokolle saapuukin sitten mökkiläisiä ja tuttavia. Paikalla taisi olla yli 30 henkeä.

Nauttikaa kesästä.

Edellisestä postauksesta on kulunut jo ihan liikaa aikaa. Aikaa kirjoittamiseen löytyisi, mutta jotenkin ei vain ole saanut aikaiseksi.
Aiheitakin olisi ollut, mansikkapiirakkaa ja kanalan kuulumisia...
Marsut Elmeri ja Jalmari muuttivat kanalan jyrsijähuoneeseen. Sisällä varastossa on huomattavasti siistimpää, kun ei tarvitse raahata puruja ja heinää sinne.
Kevään ensimmäiset kanan hautomat tiput ovat kuoriutumassa, aamulla niitä oli 2.
Viiriäiset on lajiteltu ja kukot niistä päästetty päiviltä.
Vanhat luumekeläiset ovat ikänsä puolesta ihan turhia otuksia ja niistäkin luovutaan.
Luumäkeläisten DNA-testien tuloksia odotellaan yhä. Kaksi nuorta kanaa munivat ahkerasti ja niille pitäisi löytää kukko, jos aikoo sukua jatkaa.

Tätä kirjoittaessani olen toipumassa kuumeesta(toivottavasti). Hiihtolomalla yksi jos toinen perheestämme oli oksennustaudissa ja kuumeessa. Yleensä miulla ei ole kuumetta, mutta sillon oli ja nyt taas!
Usko oli viime siikon alussa kipeänä ja Sisu seurasi keskiviikkona perässä. Sisun kuume hellitti lauantaina ja ajattelin taudin olevan osaltamme ohi. Sisun oleessa kipeänä aloin omella itselleni housuja, mutta keskenhän ne jäivät.
Lauantaina siivosimme talon pitkästä aikaa kunolla;) ja sunnuntai aamuna siivosin eläinten karsinat ja häkit.
Päivällä lähdimme hakemaan pajun oksia. Ulos mennessä tuntui jo vähän kylmälle ja kotiin kävely sujui aika hitaasti. Syyksi osoittautui kuume. Mistä se oli yhtäkkiä noussut? Pientä tukkoisuutta oli kyllä jo aamulla mutta kuumeista oloa ei.
Eilinen päivä meni vuorotellen sohvaa ja sänkyä paikalla pitäessä. Tänään olen jo jaksanut istua ruokapöydässä ja tämän hetken tietokoneen ääressä. Toivottavasti huomenna on jo terve.

Töihin pitäisi kyetä ja palmusunnuntaikin lähestyy. Pojat ovat vielä sen verran pieniä, ettei heiltä virpomaoksien koristelu suju ilman apua. Toivottavasti viimeistään torstaina jaksan jo aloittaa urakan.

Nyt lepäämään...

Yhdessä

Toivolla oli koulussa terveystarkistus ja siihen liittyen piti täyttää lomake. Lomakkeessa oli kysymys: Mitkä ovat perheenne vahvuudet?
Aika vaikea kysymys noin yhtäkkiä esitettynä. Koskaan ei ole asiaa tullut mietittyä, eikä siihen vastausta heti löytynytkään.
Toivo yritti ehdottaa yhdessä luistelemista, mutta eipä tässä ole paljoa jäällä ehtinyt käymään.

Tiedätkö sinä perheesi vahvuudet?

Tuollaisia asioita on vaikea itse nähdä. Pitäisi yrittää nähdä oma perhe ulkopuolisen silmin.
Asiat jotka ovat meille itsestään selvyyksiä, eivät välttämättä ole sitä muille.

Terveyden hoitajan mittaillessa Toivoa ja kysellessä asioita vahvuuskin tuli mieleen.
Meillä se taitaa olla yhdessä tekeminen. Lapset saavat osallistua kodin askareisiin. Ihan aina se ei tapahdu vapaaehtoisesti, mutta tekemällä he ovat oppineet. Jokaisella on ne omat mieli puuhansa joissa he tulevat auttamaan pyytämättä.
Ruokakauppaan ja muaallekin ostoksille mennessä pojat pääsevät mukaan, elleivät välttämättä halua jäädä kotiin. Tosin Sisulta ei kysellä tahtooko hän jäädä, jos toinen vanhemmista ei ole kotona Sisu lähtee automaattisesti mukaan.

Eläinten hoidossa lapset ovat päivittäin. Viljely ja lumitöihinkin pojat osallistuvat tilanteen salliessa.
Meillä ei siis todellakaan koko perhe sulloudu samaan traktorin koppiin;) eikä aina autoonkaan, vaan eletään tilanteen mukaan. Välillä olen yksin hoitamassa eläimiä ja joskus siellä on koko perhe.

Varsinkin nyt kun olen päivät töissä ja pienet pojat hoidossa, äidin tai isän mukana olemisesta on tullut lapsille vieläkin tärkeämpää.

Tätä kirjoittaessani pojat tappelevat junaradasta ja ukkokulta yrittää sovitella heidän riitaa. Vähemmän mukavaakin yhdessä oloa mahtuu päiviin, mutta se on vain elämää.

Elmeri & Jalmari

 Viimeviikon torstaina ajoimme Imatralle marsun ostoon. Ihan Uskon mieleistä marsua ei löytynyt, mutta silti ostimme 2 pientä poikaa.
 Rexmarsu Elmeri ja musta (jonka rotua en näin pikaisesti käy arpomaa) sai nimekseen Jalmari.

Marsuista lisää paremmalla ajalla...

Uimakoulu 1. osa

Uima opettelu aloitetaan matalassa vedessä totuttelemalla.

Vesi oli lämmintä ja varmuuden vuoksi uima-allaskin oli sijoitettu leivin uunin läheisyyteen.

Aluksi vähän ihmeteltiin näin suurta vesi määrää:)

Pian kuitenkin poikasista pienenmi riehaantui.

Tästä se lähtee...

Vauhti oli niin huima ettei kamera ehtinyt tarkentaa.