Kuukauden kuva

Lumihuntu

maanantai 29. lokakuuta 2012

Auringonpaistetta

 Tänään oli pitkästä aikaa kunnon auringonpaisteinen
päivä. Laitoin lepuskat uuniin ja maaroonitkin jäi hellalle kiehumaan, kun kipaisin ottamaan kuvia vähän sieltä ja täältä.

 Nurmikko on vielä kauniin vihreä ja kaipaisi kipeästi leikkausta.

 
Katajat tuuheammalta puolelta

 
 Kriikuna

 Pensaskirsikan lehdet ovat vielä vihreät
 Ankat ja sorsat päiväkävelyllä

  Laku
 Naku

 Jami

Viivi-Juulia

 Uusi ja vanha
 Vielä riittää rakennettavaa
Joku muukin(Sisu) oli innostunut kuvaamaan, sillä kamerassa oli 97 kuvaa. Itse otin noin 20 kuvaa.  Mystisen kuvaajan kuvista löytyi 1 onnistunut kuva. 


Maisema olohuoneen ikkunasta

Ei ole vaikea päätellä kuka kuvat on ottanut, jos Toivo on koulussa ja kuvissa näkyy Usko pelaamassa:)
Hetkeksi kun poistuu paikalta Sisu nappaa yleensä joko kameran tai tussin ja tekee niillä taidetta. Tussin viivat onneksi eksyvät yleensä Sisun kasvoihin, käsiin ja jalkoihin.

Sisua on vaivannut jo viime perjantaista saakka flunssa ja nyt on jo Usko petipotilaana. Toivottavasti flunsssa ei nujerra miutakin. Rakentamiseen on käytettävä kaikki mahdollinen aika ja kipeänä se ei todellakaan onnistu.
Rakentamisen jälkeen ois vielä pihan siivous urakka, taitaa talvi ehtiä ennen kuin kerkiän haravaa heilutella.

sunnuntai 28. lokakuuta 2012

Pimeys

Sisun viime öisen kiukuttelun jälkeen, yksi ylimääräinen tunti unta tuntui yöllä maailman parhaalta ajatukselta. Kas kummaa heräsin jo 6.15. Miten ihmeessä voikin aina käydä niin, että kun saisi nukkua, sitä pomppaa pystyyn jo ennen kukon laulua. Toivo pohti yhtenä koulu aamuna samaa asiaa, kun ei viikonloppuisin väsytä yhtään vaikka heräis aikaisemmin.

Aamupalan ja pyykin viikauksen jälkeen lähdimme Ukkokullan kanssa yllätys yllätys rakentamaan kanalaa. Eilen sain laitettua aluskatteen ja ruoteet sekä koolaukset seinäpeltejä varten. Tänään laitoimme etuseinään pellit, ukkokulta teki räystäät ja kuistin katollekin laitettiin puolet pelleistä(2kpl).
Seinien yläosan materiaali mietittiin muutaman kerran, kunnes muistettiin pihan laidalla nököttävä peltikasa. Viime kesänä vanhaa kanalaa varten käytiin purkamassa yhdestä rakennuksesta pellit. Ehtona oli, että puramme kaikki ja viemme pois. Pellin asennus käy paljon nopeammin kuin esim lauta/paneli seinän teko ja tällaisessa rakennuksessa ei auringon haalistamat väri erot ja vanhat naulanreiät haittaa.

Siinä rakentaessa jostain ihmeen syystä meille tulee melkein aina jotain pientä riitaa tai sanaharkkaa. Yleensä asia on ihan yksin kertainen ja mitätön. Mie en tajua jotain asiaa ja Ukkokulta ei tajua etten mie tajua:)
Naisten ja miesten aivot on vaan niin erillaiset, että väärin käsityksiä syntyy.

Tänään mein kaikilla pojilla oli tosi huono päivä ja meteli pihalla sen mukainen. Mikään ei onnistunut, polkupyöristä irtoili ketjut ja leikeissä tuli riitaa tavallista enenmmin.
Onneks Ukkokulta otti kaikki pojat mukaan lähtiessään asioille. Sillä aikaa sain rauhassa nikkaroida eteisen pääty räystäitä.

Pieni kekeytys siihenkin hommaan tuli, joku sauvakävelijä oli valinnut reitikseen mein ala tien ja siitäkös koirat alkoi rähisemään. Tuomas juoksi katsomaan ja Sohvi haukkui mäenpäällä niin vietävästi, se kun ei viitsi juosta jos ei oo jotain todella mielenkiintoista.
Samainen lenkkeilijä meni hetken kuluttua kylätietä pitkin, siihen Tuomas ei reagoinut kuin pelkällä katseella.
Niin sen kuuluu mennäkin, omalle pihalle ei ihan ketä tahansa tarvi laskea. Kylätiellä kulkijoita ei saa mennä hätyyttelemään.

Rakennus hommat keskeyty lopullisesti kun tuli pimeää. Viiden aikaan ei meinannut nähdä lautaan piirrettyä viivaa.


perjantai 26. lokakuuta 2012

Pakkasta ja ripaus lunta

Parina aamuna on ollut jo pakkasta ja tänään ripsautti vähän luntakin. Talven tulo saa ihmissiin vauhtia. Talvirenkaiden vaihto aiheuttaa pientä paniikkia ja lapsiperheessä lämpimien vaatteiden etsintä voi aiheuttaa harmaita hiuksia. Jostain syystä keväisin lapset viihtyvät toppa vaatteissa todella pitkään, mutta syksyllä niitä ei millään saa puettua.
Toivolle kelpasivat ensin villapaita sitten toppahousut ja nyt on jo koko talvivaate arsenaali käytössä.
Usko on oli tänäänkin sitkeästi kesä takissa pihalla. Kehoitus pukea lämpimämpää sai aikaan vain ohuen haalarin takin tilalle.

Eilen vaihdoin hirmu kiireellä nasta renkaat, ennen Uskon hammaslääkärille vientiä. Hammas lääkäriin kerettiin juuri samalla kun Uskoa kutsuttiin sisään.
Meidän poikien luonteissa on eroa kuin yössä ja päivässä. Siinä missä Toivo kiljuu korkealta ja kovaa pelkän  rokotus piikin nähdessään(tullut äitiinsä :) ) Usko istuu tyynen rauhallisesti oli toimenpide mikä tahansa. Hampaan paikkauksestakin Usko älähti vain pari kertaa. Toivoa ei varmaan olisi saanut koko lääkäriin.
Sisu muistuttaa enempi Uskoa, hänkin istui tyynen rauhallisesti kun poistin kämmenestä tikun.

Parivuotta sitten Toivolla oli mummolassa mennyt tikku käteen. Mummo luuli sitä pelkäksi havaksi ja laittoi laastarin. Toivo huusi täysillä kun tulin heitä hakemaan. Katsoin haavaa ja huomasin tikun. Minä sitten yritin pyytää pinsettejä, mutta Toivon kiljumiselta huono kuuloinen pappa ei kuullut mitään ja minunkin piti sitten jo ääntä korottaa, että pappa kuuli mitä tarvitaaan.
Uskon ja Siusun haavat yms. eivät saa koskaan niin kovaa meteliä aikaiseksi kuin Toivon.


Pakkasten tullen eläimetkin pitää laittaa suojaan. Ankat ja sorsat viihtyvät päivät vielä ulkona ja varmasti olisivat yönkin, mutta olen ne kantanut jo kanalaan. Kanit siirsin sisälle jo pari viikkoa sitten. Kanat ovat ulkoilleet vain tyynellä säällä. Kovasti nekin haluaisivat vielä ulos, mutta sulkasatoinen kana pakkasessa menisi jo varmaan eläinrääkkäyksen puolelle.

Eilen tuli kuorma kanalan rakennus tarvikkeita.
Tänään laitoimme eteiseen katoristikot. Viikonlopun aikana jos saisi ruoteet ja pellit asennettua. Sitten sisäkatto, ovet ja pari ikkunaa.
Illalla käväisin hakemassa R-kioskilta/postista lattialämmitys kaapelit. Myyjä ihmetteli hintaansa nähden suhteellisen pientä pakettia, sanoin sen sisältävän lattia lämmityksen.
Joku asiakas kysäisi " tuleeko se kylpyhuoneeseen?"  Vastaus "ei ku tää tulee kanalaan" sai muutamat ihmiset hymyilemään.

Ukko kulta on taas arkisin vähän kauempana töissä ja huomennakin menee iltapäivään saakka kurssilla.

Tällaista kuuluu Toivon tupaan tällä hetkellä:)



tiistai 23. lokakuuta 2012

Suru

Tästä päivästä ja sen kiireistä olisi oolut paljon muutakin kerrottavaa, mutta päällimäisenä aiheena on kuitenkin läheisteni suru.

Viimeisen kahden päivän aikana on läheisiäni koskettanut suuri suru. Kaksi ihmistä on nukkunut pois perättäisinä päivinä. Toinen heistä iso-setä sairasti pidempään ja toisen siskolleni läheisen ihmisen sairaus tuli ilmi niin myöhään, ettei mitään ollut tehtävissä. Molemmilla heistä olisi ilman sairastumista ollut vielä vuosia jäljellä.

Kuolema on normaali asia elämän kiertokulussa, mutta sitä on vain niin vaikea hyväksyä ja ymmärtää.
Surevan ihminen toivoo että aikaa olisi vielä ollut.
Joskus kuitenkin kuolema on helpotus. Pitkään sairastaneelle, kipujen kanssa kärsineelle se on ainoa helpotus kipuihin.

Jokaisesta kohtaamastamme ihmisestä jää kuitenkin meille jokin muisto.
Vieraammista, niinkuin iso-setä, muistot saattavat pulpahtaa esiin jossain tilanteessa.
Iso-sedästä muistan varmaan aina hänen pitkät viikset ja kiharat hiukset. Koirat taisivat olla hänelle yksi todella tärkeä asia elämässä, sillä koira pääsi aina mukaan joka paikkaan. Monilla sukujuhlilla virallisen osuuden mentyä setä lähti ulkoiluttamaan koiraa.
Läheisimpien ihmisten pois menoa on vaikea käsittää. Heihin liittyvät muistot ovat vahvasti läsnä, jopa niin vahvasti, että hetkittäin unohtaa ihmisen olevan poissa.

Osan ottoni surussanne.

Hiljaa saapui lempeä yö,
taukosi tuska, taukosi työ,
sydän uupunut levon sai,
valkeni ikuinen sunnuntai.


sunnuntai 21. lokakuuta 2012

Rakentelua ja hermojen kärytystä.

Mein muksut oli kolme päivää mummilla ja ukilla syysloman vietossa, meillä oli ukkokullan kanssa tosi rauhallista. Saatiin rakentaa ihan rauhassa ja mie siivosin akvaarion perusteellisesti. Olohuoneen järjestyskin ehdittiin muuttamaan, siihenkun pitää akvaarion olla tyhjä jotta sen voi siirtää.

Eilen oli sitten paluu lapsiperhe arkeen, tosin eilinen ilta pojilla meni uutta järjestystä ihmetellessä. Yöllä jokaisella pojalla oli vuorollaan joku hätänä ja ne kävi murheitaan kertomassa. Ensin tuli Usko ja hää halus viereen nukkumaan, vähän ajan päästä Toivo oli nähny pahaa unta ja  Sisukin tuli pyrkimään sänkyyn. Usko koputteli muutaman kerran, kun ei peittoa riittänyt ja paleli.

Tää päivä menikin sitten asioita toistaessa. Joka jätkä kysy samat asiat ja useimmiten vielä kaks kertaa. Äiti mitä sie teet, mihin sie meet?? Millon syödään? Saako mennä sisään?
Alkaa olla se aika vuodesta kun pihalta pitää kerätä lelut ja työkalut talven tieltä talteen. Tähän hommaan on poikia patisteltu jo kaksi viikkoa, ilman tulosta. Tänään sanoin ettei sisälle pääse ennenkuin homma on tehty. Sinänsä tavaraa ei ollut paljon, mutta mein piha on aika laaja. Pojilla tuppaa kulumaan aika toisten jahtaamiseen ja tönimiseen, eikä hommat oikein suju. Eivät kuulema jaksa, ei kai kun energia kuluu riehumiseen. Aikaa kului useampi tunti ja nyt on tavarat jo leikkimökin nurkalla. Vielä ne pitäis lajitella talveksi piiloon laitettaviin, talven kestäviin ja niihin jotka joutaa roskiin tai osiksi poikien rakennelmiin.
Pojat tykkää ite rakennella kaikenlaisia koneita ja niihin tarvii renkaita yms.

Jokaisen lapsi perheen tutut märät hanskat, hävinneet pipot ja hiekkaiset kengät. Niiden paikoilleen ohjaamiseen tarvittais vaateliikennepoliisi. Toivo ja Usko on kuitenkin jo sen ikäisiä, että vaatteet pitää osata itse laittaa naulakkoon ja Sisullekin sitä on yritetty opettaa vaihtelevin tuloksin.

Päiväkahvin jälkeen sain vielä patisteltua pojat ulos, kun olin ensin löytänyt kuivat vaatteet.. Joskus puoli viiden aikaan alkoi Toivolla olla mitta niin täynnä ulkoilua, jotta eno oli hälytettävä lapsen vahdiks. Pojat on rakennus aikan olleet aika paljon keskenäänkin sisällä, mutta yleensä siitä seuraa hirveä sotku ja hammastenkiristelyä illaksi. Tänään en halunnut ylimääräistä siivottavaa, varsinkin kun Sisua on taas akvaario alkanut kiinnostamaan. Lelut ja näköjään muutkin tavarat ovat paljon mielenkiintoisempia, kun ne ovat vähän aikaa poissa näkyvistä tai kun niiden paikkaa vaihtaa.

Rakennuksella laitettiin seinien yläosiin peltejä. Huomenna pitäis yrittää tehdä eteisen kattoristikot ja jos ne vaikka sais asennettuakin. Kuviakin otin, mutta yllättäen ne ei pimeällä onnistuneet.

Nyt lähden levittämään päivän toisen satsin pyykkiä(mistä niitä riittää?)



torstai 18. lokakuuta 2012

Ruiskakkaroita

Miun mummo antoi säkinlopun jauhoja eläimille. Laitoin pojat leipomaan niistä leipää.
Onneks Toivo keksi mennä vaivaamaan taikinaa pesuhuoneeseen ja siellä sitten tapahtui itse leipominenkin.
Pojat oli yltäpäältä taikinassa ja taisi sitä olla seinissä ovissa ja lattiassakin. Kerrankin saivat vaivata taikinaa sydämmensä kyllyydestä, eikä tarvinnut miettiä käsien puhtautta joka hetki.


Poikien leipoessa pilkoin perunoita ja porkkanoita ne kypsyvät leivinuunin jälkilämmöllä kanojen ruoaksi.

Uintia ja marjastusta

Sateisena syyskuun päivänä tallustelimme läheiseen ojaan uinti retkelle, siis ankat ja sorsat ui ihmiset katseli vierestä. Voi sitä riemua minkä vesi saa aikaiseksi. Pihalle on viritelty kaiken laisia astioita joissa voi uida, mutta ojassa pystyi sukeltamaan.

Ankat Laku & Naku

 
Heinäsorsa naaras Viivi-Juulia

 Ankat ja sorsat ovat oikeita petoja, jos vain sopiva saalis ilmaantuu lähietäisyydelle. Sammakosta syntyi aikamoinen kilpailu.

Mustikat on parasta herkkua mitä mein ankat tietää. 
Näissä kuvissa Naku näyttää lähinnä sille niinkuin ois teurastanu jonkun.
Syksyn herkuttelu hetkistä Nakun sulkiin on jäänyt hennon siniseen vivahtava sävy, jos se väri jouluun mennessä haalistuis

Eno 20-v



Miun veli eli lasten eno täytti kokonasita 20 vuotta. Eno oli tulossa yöksi meille ja tottakai sankarille piti kakku tehdä.

 Kaiken laisia kakkuja on tullut tehtyä ja aina ei viitsisi toistaa samoja juttuja. Aikaa kakun tekemiseen ei ollut kuin kaksi tuntia joten mitään vaikeaa ei viitsinyt tehdä.

 Niinpä tästä kakusta päätin tehdä "kaatuneen kakun". Täydestä meni ainankin ukko kultaan, hää luuli kakun kaatuneen vahingossa.

Täytteenä kakussa lemoncurdia, kermaa ja mansikkahilloa.

Kanala

Tässä kuvia uuden kanalan edistymisestä.
29.9 näytti sisätilat tällaiselle.

Taka seinä johon tulee kolme karsinaa/häkkiä
Ovelta katsottuna oikealle, johon tulee eristetty huone ja tuohon ikkunan alle yksi karsina. 

 Eteinen jonka muuraamiseen kului 2,5 viikkoa. Yksin kaikki sujuu tuskastuttavan hitaasti.

 Ovelta katsottuna vasemmalle tulee karsina josta on oma ovi ulos.

  Eteisen vasemmalle puolelle tulee tiskiallas.

 Oikealle rehuvarasto.

Tänään kävimme irroittamassa remontoitavasta rakennuksesta ikkunat.

Kaksi on jo asennettu suhtkoht paikoilleen

maanantai 15. lokakuuta 2012

Tietokone

Tänään se siiten vihdoin tuli, mein toinen tietokone huollosta. Pääsen taas laittamaan kuvia rakennuksen edistymisestä.
Eilen valettii eteisen yläpalkki. Betonin jämistä olen yleensä tehnyt pihalle laattoja. Eilen jäi tavaraa niin paljon, että valoimme siitä hiekkamuoteilla erillaisia koristeita. En ollut aikaisemmin moista kokeillut, joten mielenkiinnolla odotan niiden onnistumissta. 
Ilmat alkavat viiletä ja meillä ei ole vielä kunnollista suojapaikkaa ankoille ja sorsille. Tosin ne viihtyvät kyllä pakkasellakin ulkona ja nukkuisivatkin taivasalla. Ensiavuksi teimme olkipaaleista majan.
Kuvia laitan lähipäivinä majasta ja muusta, pitää vain muistaa ottaa kamera mukaan pihalle lähtiessä.

tiistai 9. lokakuuta 2012

Pellit asennettu

Tänään laitettiin uuteen kanalaan kattopellit. Katon väri on musta ja kuvio on ihan perus profiili. Nyt on mieli huomattavasti kevyempi kun rakennus on säältä suojassa.
Eteiseen sain eilen muurattua viimeisen kerroksen. Siihen pitäisi vielä valaa oven ylitys palkki ja tehdä katto, sitten ei pääsis sitäkään osaa sade piiskaamaan.
Mein Usko on varsinainen rakennus tarkastaja, häneltä tulee aina päteviä kommentteja, painavaa tekstiä tulee  kyllä muistakin asioista. Tänään hää polki pyörällään katsomaan peltien asennusta ja oli kuulema rakennus paremman näköinen, kun on katto päällä.
Usko tietää jo mitä pitää vielä tehä, jos sanon että vielä pitää laittaa ikkunat hää jatkaa listaa lattia, ovet...
Usko on päättänyt jäädä mein tilalle isännäksi. Aluksi suunnitelmiin kuulu asua saman katon alla mein kans, mutta nyt hää on keksiny et äiti ja iskä remontoi sit uudesta kanalasta asunnon itelleen. Toivottavasti tähän menee vielä ainanki 20 vuotta.

Sää ei ole tänä syksynä suosinut rakentamista eikä sadonkorjuuta.
Pahaa tekee katsoa uutisten kuvia joissa pellot ja rakennukset ovat tulvaveden vallassa. Kato korvaukset eivät kuitenkaan kata kokonaan menetettyä tuloa ja vakuutuksistakaan ei täysimääräisesti omaisuutta varmaan korvata. Toivottavasti jokaisella on joku jolle puhua, sillä isoa taakkaa ei kannata yksin jäädä murehtimaan. Sää ilmiöiden aiheuttamia vahinkoja ei kuitenkaan kukaan voi noin suuressa mittakaavassa estää.

sunnuntai 7. lokakuuta 2012

Paimennusta

Syyskuussa kävimme Tuomaksen kanssa kasvattajan luona kokeilemassa lampaiden paimennusta. Lehmien ja lampaiden kanssa työskentely on kyllä tuttua puuhaa, mutta koiran kanssa paimentamisessa on paljon oppimista.

(Kuvat Nina Koso)

Tuomakselle lampaat olivat tuttuja. Aluksi meinasi virtaa olla vähän liikaakin.


Kasvattajan sain ohjeita paimennuskepin käyttöön koiran ohjauksessa.

Viemällä keppi koiran kuonon eteen hidastetaan koiran vauhtia.

Keppi pois ja taas mennään.

Kepillä oli Tuomakseen todella vahva vaikutus, vauhti hidastui heti kepin ilmestyessä eteen.
Viemällä keppi koiran pään yläpuolelle saadaan koira menemään maahan. 




Tauon jälkeen kokeiltiin vähän pidemmällä hihnalla.



Ilman hihnaa





Vasta alkajiksi meillä meni ihan hyvin. Lisää harjoittelua tarvitaan, varsinkin miun pitää opetella paljon koiran ohjaamisesta paimennuksessa.

lauantai 6. lokakuuta 2012

Heppakuumetta

Yhtenäpäivänä oli postista tullut mainoslehti jossa oli hevosen pään kuva. Sisulla nousi kuvasta hillitön ratsastus kuume.
Oma ratsastus taitonikin rajoittuu lähinnä epämääräiseen keikkumiseen hevosen selässä. Osaan kyllä keventää ja nostaa laukan(tai ainakin 10 vuotta sitten osasin), mutta jos hevonen ei tunnu sopivalle alan aina miettimään miksi olen taas selkään kiivennyt.
Lasten syntymän jälkeen en ole tainnut ratsastaa ollenkaan. Heppoja kyllä taputellaan jos jossain vastaan sattuu tulemaan, mutta emme todellakaan ole tallilla varsinaisesti käyneet.
Muita poikia ei voisi vähempää ratsastus kiinnostaa, eli ei ole isoveljistäkään Sisu voinut mallia katsoa.

Sisu on ollut muutaman kerran markkinoilla yms. tapahtumissa talutusratsastuksessa, mutta ei se mitään hillitöntä kuumetta ole aiemmin aiheuttanut.

Yksi ainut kuva voi siis olla kohtalokas. Sitä kuvaa tuijotettiin ja esiteltiin kaikille "kato ihana heppa, töpö heppa, mie rattattaa"
Ehdotin että sit joskus mennään äitin kaverille jolla on heppoja. Siitäkös Sisu innostui "äiti toita, toita äiti"

Näin meillä mentiin kaksi viikkoa ja tänään koitti suuri päivä kun sisu pääsi ratsastamaan.
Kylään lähtiessä Sisu muisti jo mainita että pääsee ratsastamaan. Kovasti kyläpaikan ikkunasta tiirailtiin hevosia, mutta ne oli ilmeisesti menneet piiloon;)

Voi sitä riemua kun ratsastuksen aika koitti. Sisulla silmät kirkkaina ja suu hymyssä. Ilman satulaa vaan tahtoi ponin selkä olla vähän liukas.
Ratsastamisen jälkeen Sisu pääsi vielä istumaan toisen pollen selkään jolla oli satulakin selässä. Asian tuntevsti Sisu laittoi jalat jalustimiin ja otti ohjat käteen.

Kiitos ratsastus tuokiosta

perjantai 5. lokakuuta 2012

Meinasin päivitellä blogia, mut Sisu tuli nykii kädestä "taurus loppu, mennää ulos" Eli isot pojat sammutti Hevi Saurus dvd:n ja nyt joutais sit pihalle.

Samallahan sitä ruokkii eläimet ja hakee saunapuut illaks.