On tullut hetki heittää hyvästit menneelle vuodelle.

Aika ajatella tehtyjä

ja tekemättömiä asioita.

Aika muistella mennyttä. 

Hetki jolloin kääntää ajatukset kohti uutta vuotta ja tulevaa.

Aika miettiä uusia mahdollisuuksia,

aika haaveilla uusista asioista.

Räiskyvää Uutta Vuotta 2013

Jyrsijähuone ja viljalaari

Toivon tuvassa ei jolun aikaankaan olla paljoa levätty. Eläimet on hoidettava ja lumityöt tehtävä oli arki taikka pyhä. Vielä kekeneräisen kanalan rakennustyöt eivät ole jättäneet rauhaan. 

Tapaninpäivänä alointin viljalaarin rakentelun. Muutamien keskeytysten vuoksi se valmistui vasta eilen. 

Laarin leveyden määräsi eteisen leveys, korkeuden vanerien korkeus ja leveydeksi muodostui 50 cm. Korkeudeksi olin ajatellut hiukan ruokapöytää korkeampaa eli noin 80 cm, mutta meillä sattui olemaan 90 cm leveää vaneria. Siitä ei viitsinyt 10 cm sirkkelöidä pois.

Laarissa on 3 lokeroa ja niillä kokoa noin 200 litraa, saavat kanat jonkun aikaa syödä ennen kuin laarit on tyhjät.

Tänään oli vuorossa jyrsijähuoneen seinät. Aikaisemmin olimme jo muuranneet sokkelin ja tänään pääsimme kasaamaan puusta runkoa. Toisen seinän saimme jo levytettyäkin kanalan puolelta ja eristevillat asennettua.

Sisäpuolen seinien materiaali on vielä yhtä kysymysmerkkiä. Kanalan puolen seinän väriksi tuli filmivanerin ruskea. Oveksi tulee tuo kuvassa näkyvä tätini rintamamiestalosta poistettu pikkuovi. Karmeineen sillä on leveyttä 77 cm ja korkeuttakin on vain 175. Siksipä oven kohdallekin on muurattu yksi harkkokerros sokkelia, jolla saadaan oven yläreunaa vähän korkeammalle. Tästä on myös se hyöty ettei ihan lattian tasossa  pääse muodostumaan vedon tunnetta.

 Eristeenä on ekovillalevyä.

Joulun aikaan olen myös laittanut kaneille ja kanoille juomapullot sekä kaneille heinähäkit.
Kanoille olisi saatavana kaikenlaisia juomalaitteita, automaattisia (jotka eivät kantoveden varassa olevassa kanalassa toimi), kattoon ripustettavia, lattialle laitettavia, seinään kiinnitettäviä sekä avonaisia kuppeja.
Avonaiset täyttyvät hetkessä roskista, lattialle laitettavat hautautuvat kanojen kuopiessa ja ripustettavista malleista minulla ei edes ole kokemusta. Alun perin juomapullot olivat kaneja varten, mutta koska kanatkin joivat niistä olen lopettanut muiden vaihtoehtojen käytön.

Joululahjoja

Näin aikuisena sitä ei montaa lahjaa tarvitse/ halua. Kaiken laista tavaraa on jo yllin kyllin.
Lapsillekin pyysimme tänä vuonna rahaa lahjaksi(jonkun mielestä ei kuulu jouluun), jotta lapset sitten saavat ostaa itselleen marsut. Marsurahaa on nyt kahteen marsuun ja lisäksi tuli marsun ruokia sekä ruoka kuppi. Tietysti lapset saivat myös leluja, joita meillä on jo ihan liikaa ja vaatteita.

Itse sain äidiltä toivomani vuorelliset työkäsineet, kun edelliset alkavat olla jo rakennus töistä ihan puhki ja sähkövatkaimen. Edellinen vatkain sanoi työsuhteen irti, kun Toivolla jäi sormet vispilöiden väliin.

Kaikkein yllättävin ja paras lahja odotti kanalassa.  Sorsien ja ankkojen karsinassa oli kaksi munaa. Toinen oli vaalean beige, saman värinen kuin meidän kiuruvetisten munat. Ensin luulinkin kanojen karanneen sorsien ja ankkojen karsinaa, mutta toinen muna oli vaalean vihreä.
Ihan kuin olisi ensimmäistä kertaa munan löytänyt. Äkkiä piti soittaa tuttavalle(kesken jouluaaton) jolla on ankoista enemmin kokemusta.
Jotkut linnut saattavat ottaa nokkiinsa jos niiltä vie munat. Ensin jätin näillekin munat ja lähdin vanhasta kanalasta etsimään munakätköjä. Sieltä löytyikin kaksi vaalea munaa piilosta.
Meno karsinassa oli niin raisua, että keräsin munat illalla pois ja tänään sieltä on tullut taas kaksi munaa.

Pojat valistivat tänään mummoa ja pappaa, "niitä munia ei paisteta ne haudotaan".
Jännä nähdä mitä niistä tulee, sillä meillä on yksi sorsa koiras ja naaras sekä kaksi ankkaa jotka taitavat olla molemmat naaraita. Sorsa koiras on kyllä "käsitellyt" ainankin toista ankkaa.

Rauhallista Joulua

Toivoo Jekku, Ukko, Markus, Toivo, Usko ja Sisu & eläin ystävät

Olemme muuttaneet

 Vielä on kanalan rakennus kesken. Sen verran kuitenkin on valmiina, jotta eilen oli muuttopäivä.

Ankkojen ja sorsien karsina, sekä muninta pesät ja viiriäisten häkin paikka.

Kiuruvetisten munintapesät

Munintapesät karsinasta päin katsottuna

 Ennen muuttoa ankat ja sorsat kävivät peseytymässä(tämä kuva ei ole kanalasta;) ) Ulkoloisten varalta kaikkien höyhenet ja karvat tarkistettiin. Yhtään ylimääräistä ötökkää ei näkynyt.

Sekaan ei kannattanut mennä, sen verran vesi roiskui.

Nyt on puhdas olo

Kanalan joulukuusi

Viiriäiset asuvat vielä väliaikasissa häkeissä

Nemo ja luumäkeläiset majailevat edelleen samassa karsinassa

Kiuruvetiset

Aatsi ja Puppe muuttivat sorsien ja ankkojen seuraksi

Kylvyn jälkeen väsyttää

Puppe

17 kanaa, 2 kukkoa, 2 ankkaa, 2 sorsaa, 3 kania 19 viiriäistä ja Uskon matokomposti, kaikki onnellisesti uudessa kodissa.
Vielä on jyrsijähuone ja kaksi karsinaa sekä pari häkkiä rakentamatta.

Kauneimmat Joululaulut

Joillakin ihmisillä joulukuu menee tietyn kaavan mukaan. Joulu valmistelut tehdään perinteitä noudattaen. 

Toivon tuvassa joulun vietto tavat vaihtelee. Varsinaisiin koko perheen perinteissiin kuuluu joulukorttien lähetys, välillä ne askarrellaan lasten kanssa, joskus otetaan kuvat ja niistä tehdään kortit ja jos ei ehdi kortit voi hankkia valmiinakin. 

Glögiä aletaan juoda jo marraskuussa. Talo siivotaan muuten sieltä mistä ehditään, mutta saunan on oltava puhdas. Ruoka päydästä löytyy kinkkua ja lanttulaatikkoa ja mitä mieleen juolahtaa.

  Miun oma perinne on kauneimmat joululaulut. Viimeiset noin kymmenen vuotta olemme käyneet tätini kanssa uskollisesti lauluja kuuntelemassa. Yleensä olemme istuneetkin samalla parvella. 

Niinpä tänäkin vuonna, kesken kiireiden lähdimme kuuntelemaan kuorojen laulua sekä vähän itsekin laulamaan. 

Lumihiutaleiden saattelemina astelimme kirkkoon.

Tulkoon joulu

Niityllä lunta, hiljaiset kadut,

taakse jo jäänyt on syksyn lohduttomuus.

Muistojen virta, lapsuuden sadut.

Sanoma joulun on uusi mahdollisuus.

Joulu on taas, riemuitkaa nyt.

Lapsi on meille tänä yönä syntynyt.

Tulkoon toivo kansoille maan,

pääskööt vangit vankilastaan.

Uskon siemen nouskoon pintaan.

Olkoon rauha loppumaton

Joulu on taas, kulkuset soi.

Jossakin äiti lastaan seimeen kapaloi.

Tulkoon juhla todellinen.

Tulkoon Jeesus herraksi sen.

Tulkoon rakkaus ihmisrintaan, 

silloin joulu luonamme on.

Säv. ja san. Pekka Simojoki

Muistakaa että joulu tulee ilman hössötystä ja stressiä ja kukaan ei varmaan vietä joulua kaapissa.

Rauhallista joulun odotusta kaikille.

Toivon & Uskon makaroonivuoka

Toivo ja Usko teki makaroonivuokaa.

Siihen tuli suurinpiirtei pussillinen makaroonia,400g jauhelihaa, purkki tomaattimurskaa ja juustoraastetta. Mausteet kokkien mieltymysten mukaan.

Keitä makaroonit kypsiksi.

Ruskista jauheliha ja lisää lopuksi 

tomaattimurska.

Laita ainekset uunin kestävään vuokaan. 

Ripoittele päälle juustoraastetta.

Kypsennä uunissa n. 225 asteessa 

kunnes juusto on sulanut.

Ulkoilupäivä

Olen lauhemmilla keleillä yrittänyt saada sorsia ja ankkoja ulos, mutta ne ei ole suostuneet. Jostain syystä joulukorttikuvien ottamisen jälkeen, niillä on ollut hirveä hinku ulos. Nämä kuvat ovat eiliseltä päivältä.

Tässä "eläintuttaville" lähteneitä joulukortteja. 

Sukulaiset ja tuttavat saavat tanä jouluna kortin jossa on pojat sekä lauma eläimiä.

Korttien teossa tuli hiukan kiire. Kuvat otimme vasta sunnuntai iltapäivällä. Netin kautta tilattuna ne tulivat vasta torstaina, eli viimeisenä joulukorttien postituspäivänä.

Nämä pienokaiset, ensimmäiset omasta konehaudonnasta kuoriutuneet viiriäiset ovat jo kasvaneet aikuisiksi ja alkoivat eilen munia.

Häkkien rakennusta

Tältä kanala näyttää ulkopuolelta.  

Vielä puuttuu yhtä ja toista, mutta tuli tuo talvi häiritsemään rakentamista.

Tuon pienen ikkunan taakse tulee poikien maja

Rapattu seinä

 Vihdoin ja viimein aloitin kanojen häkkien rakentamisen.

 Tämän enempää en tänään ehtinyt tehdä, alkuun pääsin kuitenkin.

Kokeeksi tervasin vähän tolppia.

Toivon tupa suosittelee

Pidemmän aikaa olen miettinyt jonkin laista listaa käyttämistäni palveluista/tuotteista joihin olen ollut tyytyväinen. Ensin harkitsin jakavani tähtiä hyvästä palvelusta, mutta päädyin laittamaan linkkilistan suosittelemistani pakoista.

Viimeisen sysäyksen tälle listalle antoi Kesämäen leipomon lihapiirakka. Se on vaan niin taivaallisen hyvää,  eikä toki noissa naapurin lihapiirakoissakaan mitään vikaa ole, mutta sydämmeni kuuluu Kesämäen leipomon lihapiirakoille.
Ostin eilen Lappeenrannassa käydessäni lihapiirakoita ja pojat eivät jaksaneet omiaan kokonaan syödä. Tänään sitten otin haukun Sisun lihapiirakasta ja vähältä piti etten ryöstänyt Toivon lihapiirakkaa. Hyvällä tuurilla Toivo olis koulupäivän aikana unohtanut koko ihanuuden. Onneksi maltoin mieleni, sillä koulusta tultuaan Toivo kaivoi jääkaapin perälle piilottamansa lihapiirakan esiin.

Toivon tuvan väki ei kovin kaukana ehdi asioimaan, joten lista on samalla katsaus oman ja lähi kuntiemme palveluihin ja tuotetarjontaan.

Piip piip piip...

 Eilen se alkoi taas kuulua, piipitys Toivontuvasta. Kyseessä ei ole sisälle eksynyt hiiri, vaikka niitä yritetään ihan tuomalla tuoda(Miisu & Tuomas).
Kiuruvetiset tiput halusivat päivän valoon.

 

 Kaikkein hätäisin

 Tipun nokan osoittamassa munassa näkyy jo pieni alku kuoriutumisesta.

 Tänä aamuna oli jo kuusi kuoriutunutta

Tuoreimmat tulokkaat ovat vielä ihan märkiä.

Juhlat

Viikonloppuna vietettiin Ukkokullan ja miun synttäreitä. Miun hiukan myöhässä ja Ukkokullan ajoissa. Rakennus kiireiden vuoksi päätimme pitää nyyttärit, mikä osoittautui oikeaksi ratkaisuksi. Ehdimme itse tehdä muutaman salaatin ja paistaa kinkun, sekä tietysti vähän siivota.

Vieraille oli etukäteen laitettu vain tietyn jaon mukaan, tuovatko suolaista vai makeaa. Melkein jokaisella oli erilaiset tarjottavat.

Tällaiselta näytti kahvisalongissa;)

Kiitoksert vieraille leivonnaisista, salaateista ynnä muista syötävistä. Syötävista loputkin saamme tuhottua, mutta, juomapuoli sen sijaan muodostuu ongelmaksi. Komeron hyllyllä oli jo ennestään pulloja, joita kukaan ei tyhjennä. Nyt siihen pitää jo laittaa vahvistusta;) Kesällä odotettavissa grillijuhlat, jotta saadaan hylly tyhjäksi.

Kiirettä

Kiirettä, kiirettä.
Toivon koulun joulumyyjäiset oli maanantaina. Sydänten lisäks tein toffeeta. Molemmist löyttyy kuvia, kun vain ehtis lataamaan ne koneelle. Lapset oli tehny suloisia käsitöitä koulussa ja vanhemmat oli ahkerasti jaksaneet leipoa ja neuloa. Kauppa kävi hyvin ja hinnat pysyivät maltillisena, myyjäiset pidetään huutokaupalla ja joistain tuotteista porukka on valmis maksamaan mansikoita;). Ehkä taas ensi vuonna tulee tuotteita joista vanhemmat ja mummot huutavat kilpaa.

Maanantaina sain myös Ukkokullalta uuden kameran, kunhan opin sitä käyttämään kuvien laadun pitäisi parantua huomattavasti. Testailin ottamalla akvaariokaloista kuvia ja vanhalla kameralla ei ollut mitään mahdollisuuksia moiseen kuvan laatuun.

Meillä on viimeiset pari päivää siivottu urakalla. Viikon loppuna vietetään  "70-v" juhlia ja sen jälkeen alkaa loppurutistus kanalan rakennuksen osalta.
Rättiä heilutellessa sitä huomaa miten likaista on. Vaikka päällisin puolin näyttää siistille, kunnon rätti ja pesuvesi paljastavat karun totuuden.

Pölyn lisäksi talossamme alkoi eilen haista  tosi tunkkaiselle. Epälimme hajun lähteeksi lattiakaivoa, joka sillon tällöin vähän reistailee. Tänään sittten siivotessani lasten huoneita huomasin hajun tulevan Uskon ja Sisun huoneen suunnalta. Usko yritti vierittää syyn isoveli Markuksen niskoille, kävipä oikein veljen huoneessa nuuhkimassa ja tulos oli hänen mielestä selvä.
Mie keräilin tavaroita ja imuroin, välillä pyyhin pölyjä ja haju ei vaan hävinnyt. Aloin jo itsekin kääntyä Markuksen huoneen puoleen, kunnes löysin Uskon likaiset märät sukat heidän huoneen sohvalta! Tästä on jo useampi päivä aikaa kun Uskon kengät ja housut, sekä tietysti ne sukat oli likomärät. Poika lauman kanssa auessa eteen tulee kaiken laisia, ei niin mukavia yllätyksiä.

Tästä tulikin mieleeni Uskon jääräpäinen luonne ja hyvä esimerkki siitä. Ehdin vasta maanantaina ostaa pojille joulukalenterit. Kaupassa ei tietenkään ollut enää sellaista jonka Usko olisi halunnut. Yritin taivutella häntä ottamaan toisen laisen jossa olisi kaiken lisäksi enemmän karkkia. Uskon päätä ei käännetty, hän on ennemmin ilman kuin ottaa sellaisen mitä ei halua. Kotiin tullessa hän sitten etsi vaatehuoneesta viimevuonna käyttämättä jäänenn kalenterin. Sitä Usko availee tyytyväisenä ja syö yhden suklaa napin, kun toiset saavat pienet pussit karkkia.

Tänään kaiken siivomisen ja pikaisen tunnin kestäneen kauppareissun jälkeen lähdimme Ukko kullan kanssa lippu ja sohtukulkueeseen. Paikalla oli vapaaehtoisia soihdun kantajia enemmän mitä soihtuja. Suomen 95 vuotisen itsenäisyyden kunniaksi soihtujakin oli 95 kappaletta.