Vauvan oloasu

Materiaalina velour ja kaavat suuresta käsityölehdestä.

Toivon patalappu

Isomummo ei uskonu että Toivo osaa ommella. Jolainhan taidot oli todistettava ja Toivo ompeli patalapun.

Laatikoston muodon muutos

Löysin tällaisen tyypillisen mäntylaatikoston. 

Ei mitenkään kaunis näky ja käytännöllisysskin oli vähän niin ja näin. 

Jonkun aikaa se palveli ompelutarvikkeiden säilytyspaikkana. Siihenkin hommaan löytyi parempi laatikosto ja tää jäi virattomaks.

Pyörittelin laatikostoa ja mietiskelin uutta
käyttötarkoitusta sille.
Tällaiseen lopputulokseen tulin.
Kannesta sirkkelöin reunat pois.
Irroitin laatikot ja käänsin koko höskän ylösalaisin.


Entiseen pohjaan asensin levyn, joka on nyt tuo
hyllyn kansiosa.

Porasin uudet reiät jäljelle jääville laatikoille.
Pirteää maalia pintaan ja uudet vetimet.

Tän piti päästä vanhaan kanalaan, mut väri oli väärä. Nyt se on taas ompeluhuoneessa, mut tällä kertaa paraati paikalla.

Valutöitä

Uuden kanalan yläpalkit ja eteisen antura valettu.
 Anturan valun aloitin yksin ja soitin sitten pikkuveljen apuun, kun tuntui ettei omat kädet riitä.
Pelonsekaisin tuntein menen katsomaan kuinka valu onnistui. Ainankin illalla se näytti viel liian märälle.

Meillä on puinnit aloitettu ja  sehän vaikuttaa suoraan kanalan edistymiseen. Ukko kulta ehtii rakentamaan, jos sää ei salli puimista. Yritän tehdä sellaisia rakennus töitä jotka omilla voimilla ja taidoilla onnistuu.

Kummitytölle

Kummitytölle tein ristiäislahjaksi tilkkupeiton.

Peiton keskelle on brodeerattu neidin nimi ja syntymäpäivä.

Pari vuotta sitten joululahjaksi takin. Takki vaan oli liian iso(onkohan se jo sopiva?)

Rahi

Löysin mummolan vanhan sikalan katoksesta rahin rähjän. Mummo käytti sitä kalanperkaus jakkarana. Aikoinaan se oli ollut lankojen säilytys rahina.

Itse rahi oli ehjä, mutta yksi jalka puuttui ja kankaan kunto ei ollut mitenkään mairitteleva.

Nappasin rahin mukaani ja ilmoitin kunnostavani sen.

Rahi sai uuden mahdollisuuden. Mummo säilyttää siinä taas lankoja.

 Aiemmin sisäpuolta ei oltu verhoiltu, nyt se on pirteän punainen.

Jälleen Sisu

Muutama päivä menikin suht rauhallisesti, niin ettei Sisu keksinyt mitään normaaleista tempauksista poikkeavaa.
Tänään istuin puhdistamassa tulevan grillin tiiliä ja Sisu tuli itkua vääntäen selittämään jotain isoveljistä.
 Hetken itkettyään, ilme muuttui. Sisu sanoi "hiivi" minä olin yhtenä kysymysmerkkinä jälleen kerran.
Uudestaan " hiivi" . Siinä vaiheessa alkoi jostain aivojen muisti keskuksesta tulla mieleen edellinen tilanne, kun olin kuullut tuon sanan. Kysyin "missä?" ja katselin ympärilleni. "Missä Sisu"
Vastaus oli "tatkutta"
Siinä vaiheessa en vielä uskonut ja kysyin "ihanko totta onko se taskussa?"
Sisu vakuutti "joo hiivi tatkutta" työnsi kätensä taskuun ja yritti vetää. "Ei tule, jumitta."
Aikansa temmottuaan sieltähän se tuli taskusta, kuollut hiiri. Siinä vaiheessa mie kiljuin jo täysillä "oliko siulla hiiri taskussa... ei villi hiiriä saa ottaa...!!! Sisu pelästyi miun huutoa ja lähti vuorostaan isoveljille itkemään äitin julmuutta.

Tilanteen rauhoituttua Sisu kertoi, että kissa oli tuonut hiiren ja siltä hää oli sen napannut.

Pidä huolta...

Jokainen pieni elämän alku, riippumatta elämän ensi vaiheista, tarvitsee jonkun joka pitää huolta. 

Antaa ruokaa, huolehtii puhtaudesta, lämmöstä ja suojasta. 

Useimmiten se hoivaaja on oma äiti tai isä. 

Niillä joilla ei omia vanhempia ole tarvitsevat jonkun heistä huolehtimaan.

Tässä tapauksessa hoivattavat ovat ottaneet itselleen kasvatti-isän.

Nemo ja ottolapset

 Kaksi konehaudottua tipua ovat olleet noin viikon isompien tipujen ja Nemon kanssa samassa karsinassa. Alusta saakka ne ovat pitäneet Nemoa suojelijanaan.

Hyvin on Nemo alistunut tehtäväänsä, se jopa nuolee tipuja. Lintujen sulat eivät kyllä nuolemista kaipaisi, mutta...
Tiput menevät Nemon alle nukkumaan, jos ei muualle pääse, niin korvan alla on aina tilaa;)

Itkiskö vai nauraisko?

Sisu, Sisu, Sisu. Miten voikaan pieni ihminen ehtiä niin paljon, niin lyhyessä ajassa.

Viimeisen neljän päivän aikanakin on tapahtunut niin paljon kommelluksia, etten edes muista kaikkia ja osa näistä on saattanu sattua samanaikaisesti. Miun muisti vaan on sellainen, et se taltioi pätkiä asioista, enkä muista onko asiat tapahtunu samalla hetkellä vai kenties ihan eri päivinä.

Kaikki liikenevä aika menee kanalan rakentamiseen. Sisun kadotessa näkyvistä, enne kun kerkiää kammeta ittensä telineiltä alas, on se pieni mies jo kerenny tehä yhtä ja toista . Onneksi sieltä korkealta seinän päältä sentäs näkee, ettei Sisu pääse karkaamaan pihasta. 

Olisko ollu sunnuntai, kun Toivo ja Usko oli laskenu Sisun sisälle. Usko katto telkkaria ja Toivo oli omassa huoneessaan ja Sisu oli sillä aikaa hakenu ompeluhuoneesta sakset avannu kahvipaketin ja kaatanu kahvinkeittimen vesisäiliön täyteen kahvinporoja. Eihän sinne koko paketillista mahtunu joten sitä oli myös lattialla, pöydällä matolla....

 Joku kaunis päivä Usko katto taas telkkaria ja Sisu oli ottanu vesivärit. Maalaili nätisti olkkarin lattialla, telkkarin ja sohvan välimaastossa. Siinä vaiheessa kun Sisu sohaisi maalia Uskon naamaan oli hääkin havahtunu ja tuli kertomaan Sisun toilailuista. Maalin lisäks lattialta löyty laastarirulla suojapaperi irtirevittynä.

Tiistaina kauppareissulla joku oli unohtanu siihen aulassa olevaan autovitkuttimeen rahaa. Usko ja Sisu paineli nappuloita ja sehän lähti käyntiin. Tätä ennen Sisulle ei ees oo kerrottu, et auton sais liikkeelle. Kuten arvata saattaa kannoin Sisun ulos kaupasta, kun ei hää suosiolla ois lähteny. Seuraavalla kauppareissulla meteli voi olla aikamoinen.

Osaa Sisu olla ihanakin. Tiistaina viimeistelin valu muotteja ja Sisu hoki koko aika "äiti ei pipu, ei pipu äiti" Sitte hää viritteli keppejä tikkaitten juureen turva kaareks:)

Tiistai iltapäivällä sattui pikkunen vahinko(tai siis se isompi) ja etsin Sisulle puhtaita housuja. Pyykkinarulta löytyi vaan Uskon housuja. Sisu ryntäs huoneestaan hakemaan ja riemusta kiljuen tuli takas "löyty miun pöksyt". Mie menin välillä auttamaan Toivoa ja takaisin keittiöön tullessa Sisu oli työpöydällä keikkumassa. Hää oli ottanu tussin jota käytän vaatteiden nimikointiin ja oli piirtäny koukeroita housujen pesuohjelappuun. Muualla housuissa ei ollu jälkeäkään tussista ainoastaan siinä lapussa. Sisuhan ei vielä kaikkea osaa selkeästi kertoa ja vähän avitettuna sain selville, et hää yritti omaa nimeään housuihin laittaa.

Sisu huomaa ja tekee asioita joita muut mein pojat ei ehdi ees ajatella.

Tänään olikin taas täysi sähellys päällä. Sisu ja Usko on juosseet hallin ja talon väliä, niin kuin yleensä jos iskä on hallilla. Luulin et pojat ois puimurissa istumassa, kun ei sitä normaalia meteliä ollu kuulunu joka poikien olinpaikan palajastaa. Usko olikin ottanu vara avaimen ja laskenu Sisunkin siällle. Sisu olikin napannu auton avaimet ja istu autossa töötäilemässä. Eli pitää auton avaimetkin piilottaa! 

Olen alkanut harkitsemaan kassa kaapin hankkimista. 

Sinne voisi laittaa kaikkien rahapussit, silmälasit, tärkeät paperit, autojen ja talon avaimet, vitamiinit, koirien ruoat, kissanruoat, kahvin porot ja ehkä keittimenkin, pakastimen avaimet(kun vain löytäisin ne ensin) bio jäteastian, cd-levyt ja soittimet, imurin, jauhot, saippuat, hammastahnat, muotovaahdot, kaukosäätimet, taskulaskimet, terävät veitset, paristot, taskulamput, purkat. kananmunat ja ...

Ehkä olis helpompi laittaa Sisu häkkiin tai varustaa tenava tutkapannalla. Ongelmana vaan on se, et Sisulle kaikki esteet on tehty voitettavaks. Sisu laskee koirat ulos tarhasta ja kerää kanamunat korkealta pesästä.

Sisu avaa kanin häkin ja menee sinne isutmaan.

Iltapäivällä kun Usko käveli hallilta pihalle kysyin missä Sisu on ja kuulema ihan siinä perässä. Mutta eipä Sisua näkyny, sen sijaan Usko huomas mein toisen kanaparven olevan vapaana. Sisun tulessa takaisin pihaan Toivon kanssa selvis, et hää oli tosiaan tullu just takas hallille.

 Usko yritti vihaisena kysyä oliko Sisu laskenu kanat karkuun? Vastaus oli "en latkenu, laitin oven kii, ei kanat karkaa". Samassa hää anto näytöksen miten homma toimii, tuolia apuna käyttäen pääsee kanin häkin kautta kopin katolle ja siitä avaamaan kanatarhan portin. Nyt on sit useamman viikon karanteeni siitos munien keräämiseen! Vaikkei kanat ja väärät kukot varmaan ehtiny kohdatakaan, mut en halua otta riskejä.

Josain välissä Sisu oli avannu karsinan jonka aukaisemiseen miekin tarvin kaks kättä! 

Ilta ruokaa laittaessa kävin netistä ettimässä reseptiä ja sillä välin Sisu otti imurista kanne irti ja pölypussin pois. Hää tuli kansi käsis ihan sen näkösenä,et se vaan jäi käteen. Miten ihmeessä voi sattua ja tapahtua yhden pojan kans noin paljon?

Sisu on nyt oppinu kieltämään tekojaan, kun kysyy syyllistä, ni hää on vaan "en tehny".

Ukko kulta yritti taas Sisulle selittää jotain asiaa mitä ei saa tehdä "ymmärrätkö sie, ettei saa...", vastaus on yleensä " en ymmärrä". Jatka siinä sitten asian selittämistä, ku toinen ei ymmärrä;)

Valumuotteja

Valumuotit on nyt tehty. Enää ei puuttuis ku raudoitus, styroksi ja tietysti betoni. Helpommallakin ois voinu tehä. Harkkoihin sais valmiit aukkojen ylitys osat joiden päälle muurattais harkot.

Mutta pitääkö aina mennä sieltä mistä aita on matalin? Valamalla ylitykset ja seinien yläpuolet saadaan samalla katto tuolien kiinnitys raudat tukevasti kiinni. 

Alkaaa vaan aika loppumaan. Ukko kulta nyttenkin säätelee puimuria ja muuta kalustoa puintikuntoon. Taitaa käyä niin, et pitää taiteilla ne raudat ja kurat(betoni) yksin.

Onneks miul on turvallisuuspäällikkö Sisu auttamassa. Muotteja viimeistellessä hää vahti silmä tarkkana ja höppötteli "äiti ei tipu". Jotain keppejä asetteli turva kaareks tikkaitten juurelle:)  

Kattopeltien hankintaa pitäis jo alkaa miettimään. Vinkkejä edullisista ja laadukkaista pelleistä otetaan vastaan.

Mokia sattuu

Katsottiin Uskon kanssa noita eläinten esittely kuvia ja nyt vasta huomasin, et Nemon kohdalla olikin kuva Pupesta. Miten voikin sattua moinen moka. Nyt on asia korjattu ja siinä on kuva Nemosta

Auringonkukat

Annoin keväällä pojille puoli pussillista augingon kukan siemeniä. Se oli jäänyt lintujen talviruokinta kokeilusta. Meillä kissa söisi lintulaudan ruokavieraat, joten ruokintaa ei jatkettu.

Ohjeeksi siementen kylvölle annoin vain, ettei nurmikolle kannata laittaa, siitä ne kuitenkin leikattaissiin pois.

Varsinkin Usko on seuraillut kukkien kasvua ja hää huomaskin alkuviikosta ensimmäisen aukeamassa olevan.

Kärpänen paistattelemassa päivää.

 Näitä kukkia on ympäri pihaa. Hyvin huomaa erillaisten kasvualustojen vaikutuksen kukkiin. Toisilla on kasvu vasta ihan alussa, osa on kuihtunut kastelun puutteesta(tunnustan) ja toiset kukkivat jo kauniisti.

Tässä muutama poikien ottama kuva

Kotiäidin arkea

Tällä viikolla on hommat rakennuksella edenneet hitaaseen tahtiin. 
Kanalan seinät on ikkunan ja ovien ylityksiä vaille valmiit, niitä tehdään kun ehditään. Kattoristikot päätettiiin tehdä ite. Niiden suunnittelu on ulkoistettu:)

Pyykkivuoria ja pölypunkkeja vastaan on välillä taisteltava.
 Eilen pesin kolme koneellista pyykkiä ja luulin ettei tänään olisi kuin yksi.

Yöllä heräsin siihen kun huoneessa haisi pissa ja joku "ylimääräinen" tuhisi vieressä. Mein sängynvieressä on muksuille varapatjana sellainen taittopatja/rahi. Patja oli rahi asennossa ja Sisu oli kömpiny sen päälle nukkumaan, niin et ylävartalo oli mein sängyssä ja jalat rahilla. Jotenkin hää oli onnistunu pissaamaan mein runkopatjan, petarin ja peitonkin märäks. Vaippa kuitenkin oli ihan kuiva! Tiesinpä siinä vaiheessa mitä aamulla ensimmäisenä teen.

Työvaatteet oli myös pestävä ja Tuomas oli pissannut Markuksen repun päälle, joten kone parka joutui selviämään kolmesta lastista.
 Huomiselle jäi vielä mein lakanat ja peitto sekä keittiön matto jolle Sisu oli illalla pissinyt! Miten ihmeessä voi tenava olla niin raivostuttava?

Olen uponnut pyykkivuoreen sen kekellä on kuilu joka imee kaikki vaatteet puoleensa. Pois pääsy vuorelta tapahuu varmaan 20 vuoden kuluttua.

Jääkaapin tyhjänä ammottavia hyllyjäkin piti täyttää ja käydä pankissa, kun joku(allekirjoittanut) onnistui lukitsemaan avainlukulistan. Samalla piipahdin kirppiksellä.

Olen myyjien kauhu, nainen joka voi kierrellä kaupassa ostamatta mitään. En vain osaa ostaa mitään ensin miettimättä asiaa. Tämän hetkisten talvisaapikkaiden ostoa mietin kolme vuotta ja arkisemmat talvikengätkin ovat varmaan 9 vuotta vanhat ja aivan samanlaiset kuin edeltäjänsä. Yleensä etsin tavaroita ensin kirpputorilta tai kierrätyskeskuksista. Taidan olla muotitietoistenkin kauhu;)

Jonkun esineen ostamista pitkään mietittyyä sitä ilahtuu kaksin verroin sen löytyessä kirpputorilta.
Tänään kirppikseltä löytyi vanha keittiövaaka, joka pääsee uuteen kanalaan.

Usko on pitkään toivonut valaisinta  sängyn viereen ja nyt sitten löytyi kuun muotoinen valaisin. Hää ei meinnanu illal malttaa sammuttaa valoa. Polkupyörän turvaviirikin löytyi. Niitä ei enää taida olla vakiona pyörissä?

 Jospa sitä huomenna ehtis rakentamaan?

Uskon juttuja

Päivän piristykset oli kun laitoin kahvin keittimeen vettä liikaa ja sitä pois kaataessa Usko 5v sanoi "miten sie pien nainen oot noin vahva?"

Toinen tilanne: mein pojat innostu kaverinsa kanssa siivoamaan leikkimökkiä ja Usko halus sen olevan yllätys. Mie sit menin vahingossa kehumaan ennakkoon. Usko väitti vaan "ei myö leikkimökkiä siivota, myö pestään pöytää"
Leikkimökki olikin tosi siisti ja pojat oli laittanu vielä mehua ja voileipiä tarjolle sille "pestylle" pöydälle.

Eilen vietettiin vapaapäivää rakennus hommista. Naapuri toi meille rapuja ja kaloja. Puoli päivää vierähtikin kaloja ja rapuja keitellessä. Pojat halusivat paistaa "isoimmat" ahvenet ja loputulos olikin aika maukas. Suurimman osan kaloista keitin kanoille. Oman osansa saivat myös verottajat Sohvi ja Tuomas. Ei ollut epäilystäkään etteikö olisi kanalassa ruoka varkaissa käyty, kun hengitys haisi kalalle.

Tänäänkään ei paljoa saatu aikaiseksi. Rakennus materiaaleja hankkiessa menee aikaa. Osittain aikaa menee ihan vaan tuttaviin törmätessä, se toinen osa turhasta ajasta käsitellään sitten myöhemmin jos sitä vielä kuluu.

Tärkeimpänä hankintalistalla on kattoristikot. Tekisikö itse vai ostaisiko valmiit? Valmiiden hintakaan ei pahalle ole kuulostanut, mutta rahti lisää hintaa huomattavasti, kun on kyse pienestä rakennuksesta pienellä budjetilla. Pitäisi ensin teettää laskelmat, jotta tietäsi minkä vahvuisesta puutavarasta lähtee tarjousta pyytämään. Omaa puutakin olisi, mutta sen pitäisi olla niin järjettömän vahvaa jotta siitä saisi kattotuoleja tehdä.

 Kanalan seinät on melkein muurattu. Toivon ottamia kuvia tämän päivän näkymistä.

Sisu

Suomalainen menee sisulla läpi vaikka harmaan kiven. Mein Sisu ei mee minnekään jos niin päättää. Sisu tahtoo kaikenlaista, enkä nyt tarkoita kuuta taivaalta, vaan ihan tavallisia asioita.
Sisu tahtoo mehua, muttei kuitenkaan tahdo, kun sitä alat mukiin kaatamaan. Yleensä laitan siinä vaiheessa mehukannun pois ja sitten iskee Sisullla paniikki. Hää väläyttää pienen nolostuneen hymyn ja sanoo "otankii mehuu". Toinen vaihtoehto on, et hää vetää herneen nenään ja juoksee iskälle itkemään, kun äiti ei anna mehuu.

Eilen olimme hippokisoissa:
Kisapaikalla sade kuuroja tuli, niin kuin Lontoon olympialaisissa, varmaan kaikilla oli kengät ja sukat märkänä. Sisu ei halunnut osallistua mihinkään lajiin(paitsi munkin syöntiin). Juoksussakin yritettiin 2 starttia. Toisessa Usko tuli juoksemaan Sisun viereen. Seurauksena oli Uskolle ylimääräinen suoritus ja Sisulle matkaa tasan sen verran, jot pääs pakenemaan radalta.
Meillä on periaatteena ettei pakoteta urheilemaan/harrastaamaan. Isompien pitää tietää ilmoittautumis päivänä haluavatko osallistu, Sisu on vielä niin pieni ettei hää varmaan ees tajunnu mitkä on hippokisat.

Juosun hyydyttyä suunnistimme pituushyppy paikalle. Sisu veti herneet nenään eikä ois halunnu enää mennä minnekään. Hää jäi vaan huutamaan keskelle märkää ruohokenttää. Sisulle ei välttämättä kelpaa sylikään, kun hää sille päälle sattuu. Aina ei viittis rääkyvää muksuakaan väkisin sylissään raahata. Normaalit jää sitten siihen äiti menee puheetkaan ei toimi, sillä Sisuhan jää. Eikä vättämättä sellainen ylipirteä innostunut puhekaan tehoa, niinkuin yleensä lapsiin(ainakin mein isompiin). Koskaan ei tiedä mistä narusta vetää, kun on mein Sisu kyseessä.
Miun oli mentävä sanomaan ettei hää osallistu. Yksi vanrttuneempi rouva jo alkoi Sisulta kysellä, oliko hää kadottanu äitin. Sitähän miekin oisin epäilly, jos pieni tenava huutaa yksinään eikä ketään aikuista ole lähellä. Heti kun kisat oli ohi Sisu kirmasi reippaana pitkin juoksurataa.

Urheilijathan tapaavat olla kaiken laisilla harjoitusleireillä, korkeanpaikan ja mitä niitänyt suorituskykyä parantavia onkaan. Meillä muksut oli neljän päivän korpileirillä mummin ja ukin luona. Jotain hyötyä siitäkin tais olla sillä Toivo sijoittui toiseksi, Uskon sijoituksesta en oo ihan varma ja Sisukin sai munkinsa syötyä ja naaman sotkettua sokeriin;)

Ketjureaktio

Eilen heräsin aamulla taas ihan liian aikaisin. Syytä en edes muista, varmaan joku eläimistämme. Rakensimme koko päivän kanalaa, siihen saakka kunes täti toi lapset kotiin. Kiitos Tädille meillä oli pari tuntia enemmin rauhallista rakennus aikaa. Annoin  muksuille ruokaa ja sitten pitikin jo kiirehtiä Hippo kisoihin. Kotiin palatessa ruokin eläimet normaalia myöhemmin.Lapsetkin olivat jotain sillävälin syöneet, mutta itehän en jaksanu syödä iltapalaa.

Takuuvarma alku ketjureaktiolle. Koska Tuomas oli saanu ruokansa myöhään, sen oli pakko päästä ulos jo ennen kukon laulua. Samalla laskin Sohvinkin. Mein koiria ei uskalla yhdessä laskea vahtimatta pihalle, vanha ja viisas Sohvi on ruvennu ihan mahdottomaks ja johdattaa Tuomaksen pahoille teille.
Niinpä seisoin paljain varpain kylmällä betonilla ja yritin hämärässä unenpöpperöisin silmin nähdä missä ne on.

Tästä olis ehkä viel päässyt takaisin uneen, mutta mein Miisu halus sisään. Ennen se hyppi keittiön ikkunalaudalle, jos ei kukaan reakoinu se yritti myöhemmin uudestaan. Nyt Miisu on keksiny tulla maukumaan makkarin ikkunan taakse. Olette varmaan kuulleet sitä kamalaa mouruntaa jota ne pitää. Ihan pakko nousta, jottei kaikki muutkin herää.
Takaisin sänkyyn kömpiessä huomasin jo nälän vaivaan ja kukkokin alkoi kiekumaa, että hyvästi viimeisetkin unen rippeet.

Tänään taas pitäis rakentaa kanalaa ja siinä samalla yrittää vahtia lapsia. Ukko kullan espanjan tätinkin tulee tänään. Toivo on jo odottanut tädin vierailua, vaikkei oikein taida muistaa kuka lukuisista tädeistä on kyseessä. Eli vauhtia riittää tällekin päivälle ja ketjureaktion jatkumiseen on ainekset varmistettu.

Päivän saavutukset rakennuksella.

Tänään menimme rakennukselle vasta joskus aamu 10 jälkeen, mutta saimme kuitenkin ihan kiitettävästi seinää nousemaan.

 Takaseinä

 Pääovi

Pikkuovi

Paikoitellen on metri muurattu ja ovien ja osa ikkunoisen paikoistakin alkaa hahmottua.

Seinäkorkeudesta puuttuu vielä noin 1,7 metriä, sillä sisätäyttö, eriste ja betonilattia kahmaisevat oman osansa korkeudesta.

Aluksi muurasimme molemmat, mutta työn jälki on jokaisella niin erillaista, että parempi jakaa hommat. Mie levitän laastit ja Ukko kulta asentaa harkot paikoilleen hää kun on paljon tarkempi. Eikä miunkaan jälki ihan huonoa ollu ens kertalaiseks;)

Pikkuveljelle ISOT kiitokset ruoasta. Lapset kun ei oo kotona pyysin veljen laittamaan ruokaa niin saatiin vaan muurata. Ruokaa riittää viel huomisekskin, jotta saadaan vaan muurata, ennenkuin  muksut tulevat mummila reissulta kottiin. 

Aikainen aamu

Kävin nukkumaan aivan liian myöhään. Herätyskin oli aivan liian aikaisin. Silloin kun meillä ei laipsilla ole yöllä jano, peitohukassa tai pahoja unia, herätyksestä pitää huolen australianpaimenkoira Tuomas ja luumäkeläinen maatiais kukko Apsi. Apsi alkaa kiekumaan 4 ja ilmeisesti se vaikuttaa Tuomaksen vatsan toimintaan, sillä sen on ihan pakko päästä ulos;) Tuomas ravaa ensin sängyn puolelta toiselle, yrittää nuolla naamaa ja viimein huitoo tassuilla. Itteä saa syyttää, jos ei tuohon reagoi.

Onneks Ukko kultakin heräs ajoissa ja päästään jatkamaan rakentamista, kun ei tarvi oottaa lasten heräämistä.

Harkkojen muuraus alkoi

Tällaiselle näytti ilalla 9 jälkeen kanala työmaalla. Appiukko ja ukkokulta oli laittanu muurauksen alulle sillä aikaa, kun mie vein muksut mummille ja ukille. Nyt vaan pidetään peukut pystys et olis hyvä keli muurata. Lasten kans touhu menee ain vähän säheltämiseks, nyt ois tilaisuus tehä ihan rauhassa.

Enää 13 kerrosta harkkoja.

Kanin koppi

Kanin ulkokoppi joka on koottu kahdesta osasta ja katosta.

Tässä kopin pohja. Seinien sisäpuolelle on ruuvattu vaneri soirot jotka pitää ylä osan paikoillaan.

Pohjan päälle toinen kerros.

Takaosassa on hylly jos ei halua puruissa mönkiä.

Viimeisenä katto. Kokoa tällä on 80cm x 60cm, vanerin paksuus on jotain 1,5 ja 2 cm väliltä.

Häkin ruuvasin vanerin avulla kopin oviaukkoon kiinni.

Näin iso koppi tuo mukavaa lisätilaa kesä asuntoon. Mein kanit viettää talvet kanojen karsinoissa jossa tilaa riittää, mut kesä asunnot on tänä vuonna pienet(2m x 0,8m)

Vanha kanala

Miun lapsuuden kodissa oli jos jonkin näköistä eläinintä, pienimmät oli akvaario kalat ja suurimmat kotona olevat tais olla pässit ja sekarotuinen koira. Olihan meillä lihakarjaakin, mutta siitä on jo 28 vuotta.
Ukko kullan kans yhteen muuttaessa oli vaan pari kissaa. Seuraavaks tuli koira, kesä kanoja ja kanit.
Keväällä 2011 ostettiin vanha parakki kanalaks ja siitä se mopo sit karkas kokonaan.

Parakki näytti tällaiselle. Kokoa sillä on noin 6m x 2,5m. Siinä oli ollut sauna ja puku/oleskeluhuone ja olihan se toiminut työmaaparakkinakin.

Ei mikään kaunis näky. Parakkeja ostaessa kannattaa kiinnittää huomio kattoon ja räystäisiin. Tasakattoisissa varsinkin pienikin reikä katossa on voinut vaurioittaa rakenteita. Pulpettikattoisessa versiossa räystäät ovat niin lyhyet, että vesi valuu seinälle. Meilläkin osa runkopuiden yläpäistä oli lahonnut miltein olemattomiin.

Parakissa oli yksi ovi päädyssä ja kaksi ikkunaa.

Ulkovuoreksi laitoimme pellin. Vanha vaneri jäi "tuulensuojalevyksi".

Toiselle pitkälle sivulle laitoimme leveämmän oven, joka toimii pääsisäänkäyntinä.

Katon ulkonäkö ei päätä huimannut. Eristeet kuitenkin olivat kuivat, joten ei se ainankaan pahasti ollut vuotanut.

Katto sai pinnakseen uudemman pellin, sillä tämäkin olio jo käytettyä kuten seinä pellitkin. Tykkään käyttää kierrätys materiaaleja kaikessa mihin niitä vain löytyy.

Sisältäpäin ennen remonttia

Vanha piipun aukko

Rikkinäinen ikkuna

 

Ikkunan alle laitettiin pienempi ikkuna josta kanat pääsevät ulos.

Lattiaan laitoimme muovin ja styroksia lisä eristeeksi.

Seinän viereen laitettiin pellit. Lattiaan valettiin betoni.

Kuvia remontin jälkeen(ennen seuraavaa remonttia)

 Viiriäsitenhäkit.

  Kiuruvetisten karsinan orret ja ruokintapöytä. Tämä oli entinen sauna.

 Munintapesät.

 Päädyn ovelta katsottuna.

Näkymä isolta ovelta, tässä säilytetään rehua, annostellaan ruoat ja juomat sekä lääkitään eläimet. Aikas monitoimi tila näin pieneksi. Kovin käytännöllinen tämä ei ole sillä kaikki paikat on aina pölyssä ja talvisin niin kosteana, ettei rehuja voi säilyttää kuin muovi ämpäreissä.

Sähköjohdot ja pistorasiat siirrettin ylös kanien ulottumattomiin.