Kattopellit haettu

Eilen ajeltiin Sisun kans ostamaan pellit kanalan kattoon. Matkaan lähdettiin 10.30 ja kotona oltiin 15.00.
Autolla tuossa ajassa ois ehtiny varmaan jo Hämeenlinnaan ja takaisin. Traltorilla matkan teko on vähän hitaampaa. Mein määränpää oli Myllykoskella Kymen Peltirakenne Oy. Palvelu oli todella hyvää ja hinnat edullisia.

Rehuvaraston muurausta

Harkkoa vaille viisi varvia muurattu kanalan rehuvarastosta. Laasti loppui taas kesken eikä sitä kannattanut lisää myllätä, kun alkoi jo ilta hämärtää.
Yksin muuraminen lastenhoidon ja kotitöiden ohella on tosi hidasta. Sadekin haittaa rakentamista.
Aikaa on mennyt useampi päivä, seinäkorkeudesta puuttuu vielä puolet joten valmista ei tule ihan nopeasti.

Aamulla poikkesin hakemaan kanoille perunoita. Alunperin miun piti käydä ne ite pellolta keräämässä, mut flunssa ja vesisade hillitsi keräys intoa. Perunanviljelijä ilmoittikin ukkokullalle jotta perunat on valmiiksi kerätty. Kiitokset perunoista.

Olen harkinnut siirtyväni kanojen ruokinnassa pelkkään viljaan ja kotiruokaan, kunhan uusi kanala on valmis ja paremmin tilaa säilytellä ruokatarvikkeita.
Syksyn ensimmäisistä kylmistä kevään ensimmäisiin lämpöisiin keleihin, meillä lämpiää leivinuuni melkein joka päivä. Jälkilämpöihin on hyvä laittaa kypsymään perunaa, porkkanaa, hernettä, lihaa yms. mitä sattuu olemaan.
Lisäksi kauraa, ohraa, vehnää ja rypsiä, sekä valkosipulijauhetta ja vitamiinilisää. Tällä reseptillä ajattelin kanojani tulevaisuudessa ruokkia.

Kanala

Pellit on tilattu ja ne pitäis olla noudettavissa ensi viikolla.
Eilen aloin muuraamaan eteistä, mutta flunssa vei voiton ja oli pakko siirtyä lepäämään.
Tekemistä olis vaikka kuinka paljon, voimat ei vaan riitä. Toivottavasti flunssa menee nopeesti ohi.
Kuvia pitäis ottaa jotta näkisitte missä mennään...

Kyläkävely

Eilen olo tuntui vähän flunssaiselle ja aamupäivä menikin levätessä. Iltapäivällä piipahdin puimassa. En ollut istunut puimurin penkin ja ratin välissä kouluaikojen jälkeen. Sillonkin tais jäädä puinti hommat vähemmälle:) Illan ohjelman meinasin jättää väliin, mut mein pojat lähtee minnevaan jos on pullakahvit tiedossa.

Niinpä ilalla kävimme kyläkävelyllä joka on osa kuntamme maisemahanketta.

Kävelyllä kyläläiset saivat kertoa omia mielipiteitä ja ehdotuksia oman lähiympäristön viihtyisyyden ja toimivuuden edistämiseksi.

Enpä ole tainnut kertoa missä kunnassa asumme. Monennellako kuvalla tunnistat kunnan ja kylän?

 Neljä ensimmäsitä voisi olla mistä tahansa, mutta nuo kaksi viimeistä jo paljastavat kaiken.

Ajatukset eivät ole viime aikoina muovautuneet tekstiksi, joten en ole saanut sivuja päivitettyä. Enpä oikein itsekään tiedä mistä moinen tahmeus johtuu. 

Kanalan rakentelu edistyy pienin askelin, muutenkin kaikki etenee tuttua rataa peltotöineen ja muine syksyn askareineen. 

Toivon tuvassa on uusia asukkaitakin joista voisi kertoa, mutta silti monista yrityksistä huolimatta ruutu on jäänyt tyhjäksi.

Tänään sain puhelun joka laittoi taas ajattelemaan elämää.

Aina elämä ei kohtele meitä ihmisiä niinkuin toivoisimme. 

Välillä menee tasaisen rauhallisesti, joskus on aihetta juhlaan. Elämä on onnellista. 

Joskus elämä potkii päähän on sarja pelkkiä huolia, murheita ja huonoa onnea. 

Niin kauan kuin huolet ja murheet liittyvät asioihin jotka voi korjata ja joille voi tehdä jotain, selviämme niistä suhteellisen helposti vaikka se vaikealta tuntuukin.

Sotkuun menneet ihmissuhteet voi yrittää selvittää. Rahaa ja tavaraa jotka nyky maailmassa ovat välttämätön paha saa aina joskakin sen verran jotta pärjää.

On vain yksi iso asia jolle me emme mahda mitään ja se on elämä. 

Uuden elämän syntyminen ja se millon elämä päättyy ovat asioita joihin me emme voi vaikuttaa. 

Kaiken kuvittelee olevan hyvin ennekuin se elämän päättyminen osuu omaan lähipiiriin.

Raskainta on silloin jos elämää olisi vielä vuosien puolesta runsaasti jäljellä tai jos elämä päättyy ennen kuin se edes kunnolla ehtii alkaa. 

Näihin tilanteissiin on vaikea löytää oikeita sanoja.

Voi vain yrittää olla läsnä ja tarjota olkapään johon nojata, 

korvan joka kuuntelee surua ja käden joka silittää surevaa.

Voimia teille taistelussanne elämän puolesta.

Sama pää kesät ja talvet. Miun piti tänään antaa puhelinnumero eräälle uudelle kanaharrastajalle, mut taisinkin laittaa vaan tän blogin osoitteen siihen lappuun. Laittakaa sähköpostia toivon.tupa@luukku.com, ni laitan sit sen numeron. Varmaan sen saa tiedustelustakin.

Kattoristikot

Tänään alkoi kattoristikoiden nikkarointi. Ristikoista jo kolme on valmiina. Aamulla näytti vielä hommaan menevän ikuisuus, varsinkin kun päivällä piti tehdä muutakin. Nopeasti niitä sitten alkoi syntymään.

Varmaan ne ois kaikki valmiina, jos vois vaan rakentaa. Tänäänkin piti säntäillä ympäriinsä. Toivoa piti käyttää lääkärissä ja se ikuinen jääkaapin täyttö reissu oli tehtävä.
Uskolla alkoi kerho kesä tauon jälkeen. Kerhosta on jo puhuttu monta viikkoa ja tänään viiemin sinne pääsi. Kerhot tietävät edestakaisn ajelua keskellä päivää.
Sisukin haluaisi jo kerhoon, mutta on vielä liian nuori. Onneksi huomenna on perhekerho johon Sisukin voi pääsee. Varasain jo pappan kerhokaveriks, jos itse olen rakentamassa.

Iltapäivällä veimme ankat ojaan uimaan. Nätisti ne taapersivat vaikka oli ihan vieras paikka. Varmaan muutama kerta pitää opastaa poikia ja ankkoja ja sitten oppivat reitin itse. Vesi oli siinä kohtaa aika matalalla , ankat nauttivat kuitenkin jo pienestäkin vesi määrästä. Usko ihmetteli miten ankat sai ihan puhtaasta vedestä likaisen.

Laku & Naku

Eilen meiltä lähti 4 luumäkeläistä kukkopoikaa uuteen kotiin. Kukon hakeneen henkilön kanssa puhuttiin kaikenlaisista siivekkäistä.Sanoin että voisin ehkä ottaa ankkoja joskus sitten, kun uusi kanala valmistuu.

Se joskus sitten tuli vähän nopeammin. Tänään sain tuttavaltani viestin jossa tarjottiin kahta ankkaa jotka olivat uutta kotia vailla.

Yksi puhelu ja nyt meillä asuu ankat Laku ja Naku. 

Mein Toivo on ollut kipeänä, mutta sen verran piti ulos päästä, että sai uusista asukkasita ottaa kuvat. 

Aluksi taisi jännittää kovasti, koska ensimmäsiset kuvat ovat otettu verkon läpi.

 Edessä Laku takana Naku

Sohvi ja Tuomas olivat kovin kiinnostuneita uusista tulokkasita, mutta Lakua ja Nakua pelotti.

Kakkuja, kakkuja, kakkuja

Meillä kakut tehdään yleensä jotain eritysitä tarkoitusta varten. Sellaisia ovat perinteiset syntymäpäivät, ristiäiset, unohtamatta lasten tekemiä äitien ja isänpäivänä. Sitten se paras erityinen syy, makean nälkä.

Eli tiivistettynä kakun voi leipoa milloin vain;) Tässä viimeiset kakut joista löysin kuvat.

 Pelottava leppäkerttu

Kesän ensimmäinen mansikkakakku 

 Kerroskakku

 Viinimarjakakku kirpeämpään makuun

 Joulukakku

Lampikakku

 Matokakku

 Sydän, toden näköisesti äitien tai isänpäiväksi

 Sydän

Perhosia