Edellisestä postauksesta on kulunut jo ihan liikaa aikaa. Aikaa kirjoittamiseen löytyisi, mutta jotenkin ei vain ole saanut aikaiseksi.
Aiheitakin olisi ollut, mansikkapiirakkaa ja kanalan kuulumisia...
Marsut Elmeri ja Jalmari muuttivat kanalan jyrsijähuoneeseen. Sisällä varastossa on huomattavasti siistimpää, kun ei tarvitse raahata puruja ja heinää sinne.
Kevään ensimmäiset kanan hautomat tiput ovat kuoriutumassa, aamulla niitä oli 2.
Viiriäiset on lajiteltu ja kukot niistä päästetty päiviltä.
Vanhat luumekeläiset ovat ikänsä puolesta ihan turhia otuksia ja niistäkin luovutaan.
Luumäkeläisten DNA-testien tuloksia odotellaan yhä. Kaksi nuorta kanaa munivat ahkerasti ja niille pitäisi löytää kukko, jos aikoo sukua jatkaa.

Tätä kirjoittaessani olen toipumassa kuumeesta(toivottavasti). Hiihtolomalla yksi jos toinen perheestämme oli oksennustaudissa ja kuumeessa. Yleensä miulla ei ole kuumetta, mutta sillon oli ja nyt taas!
Usko oli viime siikon alussa kipeänä ja Sisu seurasi keskiviikkona perässä. Sisun kuume hellitti lauantaina ja ajattelin taudin olevan osaltamme ohi. Sisun oleessa kipeänä aloin omella itselleni housuja, mutta keskenhän ne jäivät.
Lauantaina siivosimme talon pitkästä aikaa kunolla;) ja sunnuntai aamuna siivosin eläinten karsinat ja häkit.
Päivällä lähdimme hakemaan pajun oksia. Ulos mennessä tuntui jo vähän kylmälle ja kotiin kävely sujui aika hitaasti. Syyksi osoittautui kuume. Mistä se oli yhtäkkiä noussut? Pientä tukkoisuutta oli kyllä jo aamulla mutta kuumeista oloa ei.
Eilinen päivä meni vuorotellen sohvaa ja sänkyä paikalla pitäessä. Tänään olen jo jaksanut istua ruokapöydässä ja tämän hetken tietokoneen ääressä. Toivottavasti huomenna on jo terve.

Töihin pitäisi kyetä ja palmusunnuntaikin lähestyy. Pojat ovat vielä sen verran pieniä, ettei heiltä virpomaoksien koristelu suju ilman apua. Toivottavasti viimeistään torstaina jaksan jo aloittaa urakan.

Nyt lepäämään...