Kuukauden kuva

Lumihuntu

maanantai 28. tammikuuta 2013

Uimakoulu 1. osa

Uima opettelu aloitetaan matalassa vedessä totuttelemalla.

Vesi oli lämmintä ja varmuuden vuoksi uima-allaskin oli sijoitettu leivin uunin läheisyyteen.
Aluksi vähän ihmeteltiin näin suurta vesi määrää:)

Pian kuitenkin poikasista pienenmi riehaantui.
Tästä se lähtee...



Vauhti oli niin huima ettei kamera ehtinyt tarkentaa.

sunnuntai 27. tammikuuta 2013

Sorsanpoikaset?

Haudonnasta kuoriutui ainoastaan kaksi poikasta, loput kolme olivat menneet kesken.
Ankat ja sorsa ovat munineet joulusta saakka. Munia tulee päivässä kaksi vaaleaa ja yksi vaalean vihreä. Aluksi munat olivat saman kokoisia, mutta nyt on vaaleiden munien koko alkanut selkeästi kasvaa.
Yleensä vasta munintansa aloittavat tekevät hiukan pienempiä munia. Meidän ankat ovat vasta 8 kuukautta vanhoja, joten vaaleat munat saattaisivat olla niiden aikaan saannoksia.
Toivottavasti näin on, sillä silloin meillä on kaksi puhdasta sorsan poikasta.

Sisarus kateutta ja rakkautta

Meillä niin kuin varmasti monessa muussakin perheessä, joissa on useampia lapsia tulee sanomista vähän joka asiasta.
Jokainen lapsi kokee kohtaavansa jonkinlaista vääryyttä, toiset saavat aina enemmin.

Asia kuin asia voi herättää tahdon tehdä tai saada jotain. Eilen Sisu innostui siivoamaan. Hän rullasi keittiön matot ja iskän avustuksella vei ne ulos. Pienen miehen voimalla imuri ulos siivouskomerosta ja tosi toimiin. Kun imuri käynnistyi Toivon oli ihan pakko tulla paikan päälle ja yrittää ryövätä imuri Sisulta.
Toisten tapellessa imurista oli Usko kiltisti siivonnut oman huoneensa, kerrankin nopeasti. Siitäkös Toivo alkoi kitisemään että Uskon pitäisi tulla häntä auttamaan. Oli kuulema epäreilua, kun Usko sai vain istua.

Tänään ehdin itse siivoamaan Usko oli napannut valmiiksi kostean mopin ja luuttusi olohuoneen lattiaa, kun Sisu oli tullut kitisemään moppia itselleen. Ihan pakko saada se mitä muillakin on, oli sitten kyse siivous välineistä tai leluista.

Iltapäivällä mummo ja pappa tulivat käymään kylässä, kun ei ollut Toivoa näkynyt heillä pitkään aikaan. Toivo ravasi vielä puolivuotta sitten joka viikko isomummolla, mutta nyt on tainnut innostus laantua.
Mummo alkoi houkutella Toivoa yö kylään heille. Sisu kuuli asian ja nokkelana poikana kävi pakkaamassa tavaransa ja ilmoitti lähtevänsä kotiin. Kerroin jo hänen olevan kotona, Sisu katsoi mummoa ja sanoi "teiän kotiin".
Siitähän ei Toivo tykännyt. Hän ei millään olisi lähtenyt Sisun kanssa, mutta kun mummo lupasi laittaa pojat eri huoneisiin nukkumaan suostui Toivokin yö kylään.

Usko kantaa kaunaa mummolle ja papalle, eikä halua edes lähteä heille. Hän pelasi kaikessa rauhassa omassa huoneessaan.
Minä kävin syöttämässä eläimet ja takaisin tultuani Usko ihmetteli kun ei Sisu ole kotona. Vähän ajan kuluttua hän kyseli jo tuleeko Toivo illalla kotiin, kun olisi tärkeää asiaa.

Vaikka välillä tuntuukin, etteivät lapset tee muuta kuin tappelevat keskenään, kuitenkin he välittävät toisistaan. Ikävä iskee vaikkei toinen ole kuin yhden yön poissa.

torstai 24. tammikuuta 2013

Haudonta juttuja.

Viime viikolla sain nettikaupasta ostamani haudontakoneen. 
Vanha kone olikin vain lainassa ja vielä manuaali versio.
Uudessa koneessa on automaatti kääntö ja kosteuden sekä lämmönkin se säätelee itse.

Kissan piti tulla heti tutkimaan uutta konetta

Vanhassa koneessa oli haudonnassa 5 ankan/sorsanmunaa. Laskettuaika piti olla tulevana maanantaina. Tänään aamulla menin kääntämään munia ja siellä olikin yksi jo kuoriutunut. Tipu oli jo kuiva joten oli varmaan kuoriutunut jo aamuyöllä.

Ruokatauolla juoksin katsomaan oliko vielä muita kiireisiä ja olihan siellä toinenkin kiireinen.

Loput kolme munaa ovat vielä ehjiä ja vähän epäilyttää, tuleeko niistä mitään.


sunnuntai 20. tammikuuta 2013

Kukon haku reissu


Munanetistä aikani etsittyä löysin meille uuden kukon. Eilen sitten lähdimme hakemaan kiuruvetistä kukkoa ja kotiin tulimme kahden kukon kanssa.

Matkaan lähdettiin lämpömittarin näyttäesää -22 c' ja Ristiinan kohdalla lukemat olivat kylmimmillään -29.
Sisu alkoi valittaa jo Savitaipaleen puolelle päästessä nälkäänsä, vaikka aamupala oli vasta lähtiessä syöty. Onneksi pojilla oli mukana muumitietokone ja Sisun nälkä unohtui pelatessa.

Internetin ihmeellisellä aikakaudella ja varsinkin blogivillityksen vallattua suomen, on kuvina nähnyt monia paikkoja suomesta.
Maisemia katsellessa huomasin yhdestä seuraamassani blogissa esiintyviä paikkoja. 

Ruokatauon pidimme vasta MikkelissäTuukkalna abc:llä. Usko ilmoitti päättäväisesti: jos ei ole hampurilaisia en syö mitään. Uskon tuntien hän ei varmaan olisi mitään syönytkään.

Ruokailun jälkeen poikkesimme eläinkauppa Rahulan rehussa katsomassa marsuja. Meillä on ollut marsut jo pidemmän aikaa hankintalistalla. Oikeastaan Uskon toiveissa on jo 3 vuotiaassta saakka ollut hamsteri, mutta vuosi sitten sain käännytettyä Uskon marsun hankinnan puolelle.
Eläinkaupassa oli 2 marsua, mutta ne olivat jo reilusti yli luovutus iän ja vielä eri sukupuolta. Lisäksi marsut olivat aika villejä joten jatkamme vielä etsimistä.

Vatsat täynnä Uskon miettiessä marsuja saavuimme kukon haku paikkaan.
Siinä jutellessamme kävi ilmi, että eräs meiltä kanoja ottanut perhe on ottamassa kukkoa samasta paikasta. Äkkiä soittamaan ukko kullalle joka etsi miulle puhelinnumeron.  Intternetin ihmeellisestä maailmasta johtuen, joistain ihmisistä muistaa vain nimimerkin ja etunimen. Puhelin numeroa ei oikein löydä niillä tiedoilla muualta kuin omista arkistoista.
Meidän mukaan lähti siis oman kukkomme lisäksi toinen joka on vain väliaikais majoituksessa.

Hiukan totuttelua vaatii ennenkuin kanat hyväksyvät uudet tulokkaat. Vielä toistaiseksi niille pitää tarjoilla ruoka ja juoma munituspesään, jonka veljekset ovat vallanneet omaksi turvakseen.

Tässä oma kukkomme, jolla ei vielä ole nimeä.

Tämä harmaa nuori herra(oikeassa alakulmassa) kantaa toistaiseksi nimeä Nukku-Matti.
Nukku-Mattia odottaa oma kanalauma, mutta toistaiseksi herra saa viihdyttää meidän kanojamme.





torstai 17. tammikuuta 2013

Kuulumisia

Postaus jonka kirjoitin jo viime sunnuntaina kuvat vain ovat vielä jääneet laittamatta...

Ensimmäinen kokonainen viikko töitä takana. Pikkuhiljaa alkaa asiat muistua mieleen. Aluksi sitä ihmettelee   joitain asioita/sanoja. Toisista joutuu kysymään miten asian laita on, joidenkin asioiden merkitys vain pulpahtaa esiin jostain muistin lokeroista. Työkavereiden ei kannata ihmetellä jos allekirjoittanut on hiukan eksyneen näköinen;)

Kotona isompien projektien teko jää lähinnä viikonloppuihin. Viikko sitten sunnuntaina tein kanalan eteiseen toisen rehulaarin. Tämän mitat ovat noin 74cm x 50 cm ja korkeutta 70 cm. Laari on jaettu kahteen osaan, mutta harkinnassa on toisen osan puolittaminen vielä kahtia. Toisen puoliskon valtasi herne ja toiseen ei kahta rehusäkkiä mahdu, mutta irtotavarana laariin.mahtusi kahden säkin sisältö.







Marsu huoneen yksi seinä on levytetty kokonaan, kiitos ukkokullan. Viime viikonloppuna laitoimme oven paikoilleen. Itse tykkään tuosta oven väristä joka on tuollainen vanha sininen, mutta Toivon mielestä se on ruma.


Lauantaina lähdin Haminaan. Seuraksi pyysin veläisen työkaverin, takaa ajatuksenani parantaa olematonta kielitaitoani. Taisi kuitenkin käydä niin, että hänen suomen kielen taitonsa sai harjoitusta enemmin, kuin minun venäjän kieli.

Aluksi poikkesimme Takaladon liha & kala liikkeessä. Tarkoitus oli ostaa nakkeja, mutta miedommat nakit olivat suuren suosionsa vuoksi loppu ja tuliset eivät sovi meidän lapsille. Nakkien sijaan ostin grillimakkaraa, palan palvattua possua ja lapsille evääksi grillatun broilerin.

Usko ja Sisu menivät ostos reissun ajaksi siskolleni, serkun kanssa leikkimään ja uutta kissaa katsomaan.

Me suuntasimme keskustaan. Ensin agrimarkettiin ostamaan kanoille rehua ja ruokinta automaatit, sekä tallitalikkon.

Seuraavana kohteenani oli takin etsintä. Hamina ei ole suuren suuri ja ostos paikkoja ei montaa ole.
Tähän aikaan vuodesta tarjolla on enää hajakokoja. Seppälän ja s-marketin valikoimista ei sopivaa löytynyt.
Olen luonteeltani vähän samanlainen kuin meidän Usko, jos ei mieleistä löydy olen sitten ilman.

Päätimme poiketa kirpputorilla josta sitten löytyikin useampi takki kokeiltavaksi. Kirpputorilta ostaessa saa olla tarkkana. Vaatteet ovat kuitenkin käytettyjä ja niiden kunto kannattaa tarkistaa huolella. Varsinkin vetoketjujen toiminta pitää testata. Tosin lupaavalle vaikuttava vetoketju saattaa hajota viikon kuluttua, mutta se riski kirpputorilta ostettaessa on otettava.

Vatteen tuleva käyttötarkoituskin ratkaisee paljon. Itselläni on takkeja parempiin tilaisuuksiin, mutta töihin mennessä ja kaupassa poiketessa en tarvitse kuin lämmintä ylleni.
Löysin 10 € tumman ruskean, sopivan kokoisen takin. Se saa luvan kelvata ainankin tämän talven.
Ysävänikin löysi vaatekaappinsa täytteeksi lisää valkoista;)

Poikkesimme vielä ruoka ostoksilla, jonka jälkeen lähdimme hakemaan lapsia siskoltani.
Siskoni on viemässä tavaraa kirpputorille ja niistä löysin itselleni uunivuoan ja tämän kynttilän jalan.
Joskus olin haaveillut kunnollisesta kyntteliköstä ja nyt se suorastaan tipahti syliin.

 



Ihan pakko oli kiilloittaa kynttilänjalka heti.





Vielä on kohtia jotka pitää puhdistaa paremmin,
mutta kyllä tästä jo näkee omaa kuvaansa peilailla;)



Etsintäkuulutus!


Kadonnut omenakorvakoru!

Lauantaina 12.1.2013 olin Haminassa ostoksilla. Kävin seppälässä, s-marketissa ja mega kirppiksellä, joihinkin näistä on korvakoru todennäköisesti tippunut.

Mikäli se löytyy laittakaa sähköpostia toivon.tupa@luukku.com

Terveisin Jekku



tiistai 8. tammikuuta 2013

Kielikylpy

Pikkulapsia laitetaan kielikylpypäiväkoteihin ja koululaisillekin on kieliluokkia. Lapset oppivat uuden kielen nopeasti, he ovat kuin pesusieniä. Päiväkoti ikäisillä ei ole vielä paineita kieliopistakaan.

Itselleni kielten oppiminen on ollut tosi vaikeaa. Peruskolulusta tarttuneella englannilla osaan ehkä jotain varovasti kysyä, jos uskallan. Ruotsia en edes yritä käyttää. Puheliaasta ihmisestä tulee kerrassaan tuppisuu, hiljainen ja ujo suomalainen.
Näin itärajalla asuessa tärkeä kieli on venäjä. Sitäkin yritin koulussa päähäni takoa, aika laihoin tuloksin.
Palvelualoilla venäjän kieltä tarvitsee paljon, turistien tulva on ehtymätön.

Meilläkin on töissä venäläisiä, joten olen tällä hetkellä venäjän kielikylvyssä.
Eilisen perusteella en ole kieltä koskaan opiskellutakaan. Katsotaan tarttuuko tähän kovaan kalloon edes muutama sana, tai jopa lause.

Jottei liiaksi mainittaisi töitä. Läpivalaisin haudonnassa olevat sorsan/ankan munat ja niissä ainoastaan 5 vihreässä oli elämää. Vielä 3 viikkoa odotelua.


lauantai 5. tammikuuta 2013

Uusi vuosi




Uusi vuosi toi meidän perheelle ison muutoksen, palasin töihin melkein kahdeksan vuoden kotiäiti uran jälkeen.
Edellisenä iltana Sisulla alkoi hillitön yskä. Raketteja katsellessa meni muutama kourallinen lunta suuhun ja vaatteetkin olivat kosteat, eihän siihen muuta sitten tarvittu. Kokeilin kaikki mahdolliset konstis yskänlääkkeestä sipuliin. Yö jäi aika rikkonaiseksi ja aamulla piti lähteä töihin.

Onneksi ei ollut yöllä satanut lunta ja ukkokulta oli vielä kotona, lapset saivat vielä jäädä nukkumaan.
Silmät ristissä, huonosti nukutun yön jälkeen, töihin lähtö ei vaikuttanut kovin houkuttelevalta. 
Oli jotenkin haikea mieli, lähteä ja jättää lapset. 
Kahdeksan vuoden aikana on tottunut tekemään kaiken lasten sählätessä ja tapellessa vieressä tai ainakin jossain lähistöllä.

Eläimetkin olivat vielä nukkumassa, kun menin niitä ruokkimaan. Menee aikansa ennenkuin kaikki oppivat uuden rytmin.

Töihin paluuni osui 2.1 eli viikosta ei ollu jäljellä kuin 3 työ päivää. Perhepäivähoitajilla oli suunnittelu päivä juuri tällä viikolla, joten Usko ja Sisu olivat hoidossa vain kahtena päivänä.

Eikä se loppuen lopuksi niin kauheaa ollutkaan. Muiden aikuisten seura tekee ihan hyvää ja ainankin ensimmäiset päivät ovat kuluneet nopeasti. 
Kotiäitinä ainut aikuinen kontakti niinä päivinä, jolloin ei ollut kerhoja tai muuta menoa on ollut oma mies. Mielelläänhän tuon ukkokullan seurassakin on, mutta vaihteeksi on mukava puhua muidenkin kanssa.
Töiden jälkeen olen ehtinyt/jaksanut vielä tehdä kaikenlaista vaikka olo on hiukan flunssainen.

Vaikka tätä kirjoittaessa aurinko paistaa ja on mukava pakkas keli, laitan töistä pari kuvaa piristykseksi.






Nyt taidan lähteä syömään ja hiippailla lasten kanssa ulos, jotta ukkokulta saa jatkaa päivä uniaan.
Viime yönä oli satanut lunta ja hää tuli jo töistä kotiin kun lähdin aamulla näitä kuvia ottamaan.





Kinkun paisto ruiskuoressa

Joulun jälkeen paistoin toisen kinkun. 
Kinkunhan voi paistaa joko paistopussissa, folioon käärittynä tai perinteisesti ruiskuoressa.

Tarkkoja mittoja miulla ei ole kuoritaikinaan. 
Tää kinkku tais olla noin 6,5 kg ruisjauhoa kului 1kg + noihin ylimääräisiin juttuihin piti tehä lisää taikinaa.
Jauhoihin sekoitetaan vettä sen verran, että taikina pysyy hyvin koossa ja on helppo levittää. 

Kinkku kannattaa laittaa korkeampi reunaiseen astiaan, jottei paiston aikana irtoava rasva valu uuniin.
Levitä taikina kostutetuin käsin huolellisesti kinkun ympärille, kinkun alle ei välttämättä tarvitse laittaa.

Kinkun paistolämpötilan ja ajan saatte tarkistaa jostain muualta, sillä Toivon tuvan kinkku laitetaan leivinuuniin illalla ja otetaan pois kun tuoksu alkaa häiritä yö unia. Useimmiten tässä vaiheessa kinkku on jo hiukan ylikypsä;)


Varmaan tuota ruiskuorta voisi käyttää muidenkin paistien paistoon.